Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin?
Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, ettei jotain pahaakin? Että jos juuri nyt nukkuminen on isoin taistelusi, niin sen tulee jatkua no matter what.
Ja siis viime öiden taistelut ovat liittyneet niin minun kuin nuorimman poikamme unettomuuteen, joka ei liity edes juuri nyt pojan vatsan ongelmiin kuten yleensä aina. Jostain syystä vaan kumpikaan ei ole nukkunut. Omat haasteeni liittyvät yleensä nukahtamiseen, pojalla taas ei ole ongelmia saada unta vaan pysyä unessa koko yö. Ja kun nämä yhdistetään, niin lopulta minä olen se joka ei nukkunut lopulta lähes yhtään.. ja tiedän siis että tänäänkin aivoni ovat zombi-moodissa. Ehkä yritän korjata tilanteen vielä, kunhan saan lapset kouluun.. ensin unta lisää, sitten vasta työt.
Jos jotain hyvääkin, voin taas kiittää tässä ja nyt valintojani siitä, mitä työtä teen ja miten. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin!
