Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Nuorempana oltiin aina jossain. Jos viikonloppuna ei ollut mitään suunnitelmia, piti keksiä jotain. Vähintään pyörimään kaupunkia ympäri autolla tai jollain. Mentiin kavereille. Lähdettiin kaupungille. Käytiin jossain. Ajettiin huvikseen jonnekin, koska kotona ei nyt ainakaan voinut koko päivää olla. Viikonloppu, jolloin ei tapahtunut mitään, tuntui vähän hukkaan heitetyltä. Nyt pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi lähteä jonnekin, …
Kun erityislapsi ei puhu, vanhemman on opeteltava kuuntelemaan vähän toisella tavalla, koko sydämellään.
Syksyn koulunaloituksen piti tuoda helpotusta arkeen, mutta se toikin mukanaan pelon ja unettomat yöt.
Nykyään puhutaan valtavasti omasta ajasta. Kun katsoo somea, oma aika kuvataan usein tyttöjen iltoina, pitkinä joogaretriitteinä tai viikonloppureissuina ilman perhettä. Itselläni se oma aika on nykyään melkein tässä: 15 minuuttia yksin ruokakaupassa pohtimassa seuraavien päivien ruokalistoja. Jos aletaan oikein pilkkua viilaamaan, enpä tiedä onko minulla mitään muutakaan omaa aikaa – ellei työhön uppoamista tai viittä …
Meillä se on nykyään menot ja tulot perheen teinin kanssa. Ja sanon ”nykyään”, vaikka todellisuudessa sama ralli käytiin jo sen vanhemman kanssa, joka on teini-ikänsä jo ohittanut. Luulisi, että tässä olisi jo konkari, mutta ei. Montakohan kertaa olen jo tälläkin viikolla sanonut sen legendaarisen lauseen: ”Nyt pysyt kotona ainakin viikon etkä mene minnekään!” Tämä uhkaus …
Jokaisen blogin takana on ihminen. Tämä on pieni kurkistus siihen, millainen ihminen minä olen – iloineen, pelkoineen, omituisine tapoineen ja kaikkeen vähän liikaa innostuvine ideoineen.
Tämän kesän olen tunnustellut paljon tuntojani liittyen uuteen vaiheeseen meidän elämässä; kun vanhin lapsista muuttaa omaan kotiin. Ajatukseni ovat olleet kaikkeen liittyen melko sekaisin siitä lähtien, kun vanhin pojista keväällä ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja että aikoo ottaa sen nyt vastaan – ja muutto olisi edessä. Mitäpä minä, toiminnan ihmisenä ja ikuisena suunnittelijana teen siinä muutakaan, …
Vietimme läheisimpien sukulaisten ja tuttavien kesken perheemme toisia rippijuhlia pari viikkoa sitten. Tällä kertaa rippijuhlat pidettiin vuokratiloissa, juhlatilana toimi paikallinen Keikyän Vanha Meijeri, joka tarjoaa aivan ihastuttavat puitteet kesäisillä pienille tilaisuuksille. Koko päivä meni todella hyvin – juhlatilat olivat todella kauniit ja sää antoi jotakuinkin parastaan – tai miten sitä nyt kuvailisi kun Suomen kesä …
Voiko Suomessa vuonna 2026 vanhus elää ilman sähköä, jäädä ilman pääsyä omiin pankkirahoihinsa ja kuolla kotiinsa niin, ettei kukaan huomaa viikkoihin? Valitettavasti voi. Tämä on isäni tarina.
Tämä kevät on mennyt jotenkin taas tosi nopeasti. Olen saanut keskittyä ihmeenkin hyvin töihin päivisin ja jaksanut erityislapsiarjen haasteissamme – ehkä paremmin kuin aikoihin? Kiittää saanen parempia yöunia verrattuna moniin viime vuosiin. Erityisemme pitää hereillä edelleenkin öisin, mutta vähän harvemmin onneksi nykyään. Ja ehkäpä kaikki hyvinvointi-ruokavalioremontti -hössötykseni viime kuukausina on alkanut kantaa hedelmää. Lasten – …
Kahdeksan vuotta erityisen ihanaa, omanlaista elämää häämöttää pian maalissa, tai sanotaanko välietappina. Kun katson taaksepäin, tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki, kun nuorin lapsemme syntyi. Nuo kaikkien mahdollisten tunteiden sekoittamat yhteisen matkan alkuhetket eivät enää nyt tunnu niin raskaalta kokemukselta kuin joskus aiemmin. Luulen, että mieleni on osannut laittaa asiat järjestykseen ajan kuluessa, ja …
Ensimmäisten juhlien kohdalla helposti lähtee liikkeelle kuin projektipäällikkö: listat, suunnitelmat ja täydellisyyden tavoittelu. Mutta mitä tapahtuu, kun kokemusta on jo kertynyt?