Meillä se on nykyään menot ja tulot perheen teinin kanssa. Ja sanon ”nykyään”, vaikka todellisuudessa sama ralli käytiin jo sen vanhemman kanssa, joka on teini-ikänsä jo ohittanut. Luulisi, että tässä olisi jo konkari, mutta ei.
Montakohan kertaa olen jo tälläkin viikolla sanonut sen legendaarisen lauseen: ”Nyt pysyt kotona ainakin viikon etkä mene minnekään!”
Tämä uhkaus lausutaan yleensä tilanteessa, jossa kotiintuloajat lipsuvat tai teini ”unohtaa” ilmoitella, jos aikataulut muuttuvat tai suunta vaihtuukin lennosta aivan muualle kuin minne piti.
Kun kotiintuloajat lipsuvat ja päässä kiehuu
Kyllähän siinä päässä kiehuu joka ikinen kerta, kun sovitusta ei pidetä kiinni. Ja samalla sekunnilla, kun kiukuttelen äitinä asiasta, ymmärrän aivan liian hyvin, miksi jollain kiehui aikoinaan minun kanssani – en nimittäin itsekään ollut mikään tarkka nuori pysymään missään lupaamassani. Karma, sinä ihana ystäväni.
Mutta se suurin ongelmani kasvattajana on tämä: lepyn aivan liian nopeasti. Saatan jopa unohtaa puoli tuntia myöhemmin, mitä tulin vihaisena sanoneeksi.
Teinin kasvatus ja tyhjät uhkaukset – pitäisikö pysyä tiukkana?
Pitäisikö pysyä tiukkana? Pitää se viikon aresti voimassa, kun on kerran mennyt sellaisen ääneen sanomaan? Ehkä pitäisi. Oppiiko se teini yhtään mitään siitä, että täällä vain huudellaan tyhjiä uhkauksia? Enpä tiedä.
En usko, että kenenkään kasvatus tästä pilalle menee, mutta kyllähän se välillä harmittaa, kun huomaa, ettei taas saanut pidettyä kiinni omista säännöistään. Mutta ehkä sekin on vain tätä ruuhkavuosien lempeää selviytymistä. Aina ei jaksa vääntää.
Mistä säännöstä tai asiasta sinä joustat omassa arjessasi vähän liiankin helposti? Kommentoi alle!
