Tätä minä mietin taas kerran kaappia tyhjentäessä. Mistä nämä kaikki tavarat oikein tulevat?
En mielestäni käy jatkuvasti ostoksilla. En erityisesti edes pidä tavarapaljoudesta. Enkä ainakaan muista ostaneeni puolta siitä, mitä kaapeista tällä hetkellä löytyy.
Silti niitä löytyy! Laatikoita. Vaatteita. Lasten vanhoja tavaroita. Kaikenlaista sälää jota kukaan ei tarvitse melkein ikinä. Keittiöjuttuja, joita on tarvittu joskus vuonna 2019 ja joita ei sen jälkeen ole kaivattu kertaakaan.
Ja sitten se yksi mystinen tavara, jonka kohdalla joutuu oikeasti miettimään, mikä tämä edes on?
Tavara ei ilmestynyt kotiin kerralla
Harvoin kukaan päättää yhtenä aamuna hankkia kotiinsa sata ylimääräistä tavaraa. Ehkä ne vuodet sitten vaan menee huomaamatta, ja vaikka tuntuu että tavaranpaljous on yllättänyt yhtäkkiä niin omanlaistaan tavarakauppaa ollaankin rakennettu jopa kymmenen vuotta.
Tavaran vähentämisessä vaikeinta ei ehkä ole se luopuminen. Se on se viitsiminen, että jaksaa alkaa käydä kaikkea läpi yksitellen ja jatkaa projektia myöhemminkin. Kerrallahan kaikesta harvoin selviää. Ja sitten se päätösten määrä. Tarvitaanko tätä? Kuka voisi käyttää tota? Voiko tämän myydä? Entä jos joku kuitenkin tarvitsee tätä puolen vuoden päästä?
Ja välillä tekisi mieli sulkea kaapin ovi ja todeta, että ongelma on ratkaistu. Näinhän sitä onkin ratkaistu jo monta vuotta eli kaapin ovi kiinni ja elämä jatkuu.
Tällä kertaa päätin oikeasti katsoa, mitä sieltä kaapeista löytyy
En ala tavoittelemaan minimalistista kotia, se on todennäköisesti mahdoton ajatus. Kotona saa näkyä elämäkin, mutta ei sen aina tarvitsisi pursuilla kaapeista pihalle. Lasten tavaroita, keskeneräisiä projekteja, kirjoja, vaatteita ja kaikenlaista muuta.
Mutta tavara, jota kukaan ei enää käytä, on vähän eri asia. Jos joku muu voisi tarvita sitä, miksi sen pitäisi edelleen asua meidän kaapissamme?
Niinpä laitoin tällä kertaa osan tavaroista myyntiin. Se on teko, mitä olen vältellyt tosi kauan – aina vaan miettien että pitäisi myydä, sitten kun ehdin ja viitsin. Ja aina se jää. Kokeilin nopeasti ensin Vintediä muutamille vaatteille, mutta kukaan ei katsonut ilmoituksiani – sitten päädyin kokeilemaan Toria. Pari juttua meni nopeasti kaupaksi joten hyvältä vaikuttaa tämä päätös! Ja muuten, en tiennytkään ollenkaan miten helppoa myynti nykyään on Torissa, kun valitsee Toridiilin jossa postikulut hoituu mukana. Innostuin jopa vähän!
Jos sattuu kiinnostamaan, mitä kaapeista vapautui, katso myynnissä olevat tavarat tästä.
Ehkä kodin raivaamisessa ei tarvitse olla mitään suurempaa projektia
Joskus riittää, että alkaa ärsyttää. Minua alkoi ärsyttää se, että kaapissa oli tavaroita, joita kukaan ei käyttänyt, mutta joita piti koko ajan väistellä, siirrellä ja katsella.
Nyt siis yksi jos toinen tavara menee vielä Toriin. Jotain annetaan tutulle. Kolmas päätyy kierrätykseen. Neljännen kohdalla tulee vielä kerran se tuttu ”mutta entä jos…” – ja sitten huomaa, ettei sitä ole tarvittu kolmeen vuoteen. Ja oma lapsi joka juuri muutti omilleen kotoa, saa kaikenlaista.
Emme oikeastaan tarvitse lisää järjestystä kotiin. Tarvitsemme vain vähemmän asioita, joita täytyy järjestää.
Ja se on aika hyvä syy avata joskus sekin kaappi, jonka ovea mieluummin vain pitää kiinni.
