Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Syyskuu on taas täällä jo pitkällä. Ja jotenkin tuntuu, että vastahan kesä alkoi. Päivät hujahtaa ohi töitä tehden, asioita hoitaen, lapsia kuskaten ja yrittäen siinä kaiken keskellä pitää itsensäkin jotenkin kasassa. Aamulla aloittaa yhden päivän ja yhtäkkiä huomaa, että ilta on jo käsillä ja taas viikonloppu. Sitten tulee seuraava aamu. Tässä kuussa olen ollut tavallista …
Olen vuosien varrella aavistanut raskauksia, eroja ja irtisanoutumisia hämmästyttävän usein ennen kuin niistä on kerrottu ääneen. Siksi olen alkanut pohtia, mitä oikein huomaan ihmisissä.
Nykyään puhutaan valtavasti omasta ajasta. Kun katsoo somea, oma aika kuvataan usein tyttöjen iltoina, pitkinä joogaretriitteinä tai viikonloppureissuina ilman perhettä. Itselläni se oma aika on nykyään melkein tässä: 15 minuuttia yksin ruokakaupassa pohtimassa seuraavien päivien ruokalistoja. Jos aletaan oikein pilkkua viilaamaan, enpä tiedä onko minulla mitään muutakaan omaa aikaa – ellei työhön uppoamista tai viittä …
Tänään työtuttuni soitti minulle ja kysyi heti puhelun alkuun: Mitä kuuluu? Jostain syystä tämä kysymys saa minut lähes aina hieman hämilleni, vaikka sehän on maailman tavallisin kysymys. Small talkia, johon kai kuuluisi vastata reippaasti, että hyvää, mitäs sinulle? Minä alan kuitenkin miettiä. Mitä minulle oikeastaan kuuluu? Mitä tästä kaikesta pitäisi tiivistää juuri tähän hetkeen? Ja …
Kesälomakuukaudet hujahtivat ohi silmänräpäyksessä taas. Siis lasten, koululaisten kesäloma – ihan kuin itselläni yrittäjänä olisi jotain todellista lomaa! Vaikka kesä on mennyt toisaalta tosi nopeasti, jotenkin tuntuu ettei se tänä vuonna haittaa. Yleensä olen ollut heinäkuun lopussa melkoisen ahdistunut enemmän tai vähemmän siitä että kohta ne lasten kouluaamut taas alkaa, pitää herätä aikaisin ja olla …
Kesä. Ei herätyskelloa. Ei kiirettä. Jostain syystä olen rakentanut mielessäni ajatuksen, että juuri tältä palautumisen kuuluu näyttää. Lapsilla on kesäloma, joten minäkin annan itselleni luvan nukkua pitkään. Ajattelen joka kesä samalla tavalla: nyt ei tarvitse elää kello kaulassa. Nukun aamulla niin pitkään kuin väsyttää, jotta jaksaisin paremmin päivän. Silti huomaan vuodesta toiseen miettiväni samaa asiaa. …
Onkohan fengshuissa sittenkin jotain perää? En ole koskaan ollut mikään sisustusintoilija, siivousintoilusta puhumattakaan. En osaa kertoa, mihin sohvan pitäisi osoittaa tai minkä värinen matto houkuttelee vaurautta. Enkä ole koskaan järjestellyt kotiani kompassin kanssa. Mutta… Kerta toisensa jälkeen huomaan saman ilmiön. Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan, yrittäjänä sähköposti hiljenee tai ajatukset vain pyörivät kehää, minulle tulee …
Neljänkympin kriisi vai neljäkympin villitys? Pitäisikö nelikymppisenä ylipäätään tapahtua jotakin omassa mielessä? Kehossa ainakin tapahtuu, tai yrittää tapahtua – sen voin jo kertoa tämän vuosikymmen-etapin parilla vuosilla ylitettyäni. Tunsin aika pitkälle 40-vuotiaaksi asti, etten ole vanhentunut mieleltäni juurikaan verrattuna jonnekin vajaa 30-vuotiaaseen minään. Ihmettelinkin moneen otteeseen, että miltä se niin sanottu aikuistuminen oikein tuntuu, kun …
Eturistiside poikki nuorena, leikkaus 2005 – ja nyt polvi oireilee taas. Miltä leikattu eturistiside tuntuu 20 vuotta myöhemmin?
Viikko kalorivajeessa opetti enemmän kuin kuukausi “terveellistä syömistä”. Miltä tuntuu, kun nälkä palaa, energia laskee ja oma keho alkaa oikeasti reagoida?
Luulin, että minulla on “helppo iho”. Sellainen, joka kestää mitä vaan. Kunnes eräänä aamuna vanha luottovoide sai kasvoni kutisemaan. Siis oikeasti kutisemaan. Siitä alkoi ajatus, jota en olisi halunnut ajatella: minullako herkkä iho?
Haluaisitko pois oravanpyörästä, mutta et tiedä mistä aloittaa? Ehkä et tarvitsekaan suurta muutosta – vaan yhden pienen erilaisen valinnan.