Aloitin viikko sitten seuraamaan syömisiäni kalorilaskurin avulla. Rehellisesti sanottuna yllätyin. Olin nimittäin jo yli kuukauden syönyt uudella motivaatiolla terveellisemmin, puhtaammin ja kevyemmin. Salaattia, kanaa, hedelmiä, hedelmiä – sellaista puhdasta ja fiksua ruokaa. Sellaista, josta tulee vähän sellainen olo, että nyt teen kaiken oikein.
Mutta silti kalorilaskuri näytti, että kaloreita kertyi enemmän kuin olin kuvitellut.
Ja siinä kohtaa moni asia loksahti paikalleen – se, miksi paino ei ollut liikahtanut mihinkään vielä tällä matkalla, ja toisaalta miksi olin jaksanut niinkin hyvin.
Kaikki “hyvä” ei ole automaattisesti kevyttä
Se, että syö terveellisesti, ei automaattisesti tarkoita, että syö vähemmän, jos siis tavoitteena on laihtua.
Hyvätkin valinnat voivat sisältää yllättävän paljon energiaa:
– vähän enemmän pähkinöitä
– reilu loraus kastiketta
– pari ylimääräistä leipää “koska tämä on kuitenkin terveellistä”
Ja yhtäkkiä oletkin tilanteessa, jossa syöt hyvin – mutta et ole kalorivajeessa. Enkä edes koe, että se ensimmäinen kuukausi olisi ollut mitenkään “väärin”. Päinvastoin.
Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten kaikki on mennyt. En ole kääntänyt koko elämäntapaa sormia napsauttamalla ylösalaisin, vaan ensin totuttelin syömään erilaista ruokaa ja vähentämään herkkuja. Nyt tämä seuraava askel on sitten ehkä helpompi, nimittäin kiinnittää huomiota kalorimääriin.
Miltä 1 viikko kalorivajeessa on tuntunut?
No… nyt päästään siihen rehelliseen osaan. Se tuntuu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aterioiden väliin on tullut nälkä. Sellainen ärsyttävä tyhjyys, joka alkaa huutaa lisää täytettä tässä kohtaa vielä vähän liian aikaisin suhteessa edelliseen ateriaan. Väsymys on yhtäkkiä isompi kuin aiemmin, joka tosin selittyy ehkä sillä että vähempi syöminen on hankaloittanut unen saantia – jostain syystä se tekee itselleni sen (ei ole eka kerta).
Olen silti pysynyt suunnitelmassa ja saanut nuo vaikeat hetket kuriin – toistaiseksi.
Liian iso miinus?
Olen myös alkanut pohtia, että vedinkö kalorivajeen ehkä vähän liian tiukaksi. Laitoin tavoitteeksi kalorilaskuriin melko nopean painonpudotuksen, ja nyt tuntuu, että kroppa kyllä huomaa sen. Ehkä tämä on se kohta, missä pitää vähän hienosäätää. Koska vaikka pieni nälkä kuuluu asiaan, jatkuva väsymys ja kova taistelu ei välttämättä ole se tie, jota haluan kulkea. Enkä ainakaan halua että keho vetää itsensä jumiin alkaen taistella vastaan.
Ilman vaakaa, mutta silti matkalla eteenpäin
En ole muuten käynyt vaa’alla käytännössä ollenkaan. Kerran ehkä koko tämän parin kuukauden aikana. Tavoitteeni ei olekaan ensi sijassa joku numero, vaan tunne. Näen ja huomaan sen kyllä sitten, kun vanhat vaatteet alkaa mahtua päälle ja peilistä katsoo sama, mutta ehkä freshimpi minä – jonain päivänä.
Mitä tästä viikosta jäi käteen?
– Saatat syödä ehkä enemmän kuin luulet (vaikka söisit “hyvin”)
– Kalorivaje tuntuu kehossa – ja sen kuuluukin tuntua vähän
– Liian suuri vaje ei ole oikotie onneen, vaan jopa hidaste
– Muutos toimii paremmin vaiheittain
Lue myös: Kalorilaskuri yllätti – luulin syöväni kevyesti, mutta totuus olikin toinen
