Saimme pitkän 3,5 vuoden odottelun jälkeen vihdoin nuorimmalle pojalle diagnoosin, joksi paljastui harvinainen perinnöllinen tila, KAT6A.

Erityislapsen vanhempana ei tunteiden kirjolta voi välttyä. Ihan kaikki maailman tunteet vaihtelevat päivittäin, mutta puhutaanko niistä avoimesti, myös negatiivisista tunteista?

Jos haaveilet etätyöstä, jossa voisit itse vaikuttaa jollain tavoin omiin työaikoihisi ja työtapoihisi, millaista unelmien työsi olisi? Lue vinkit vuodelle 2022!

Oletko sinäkin kova lupailemaan asioita uudeksi vuodeksi? Ainakin itse olen. Lupailen joka vuosi asioita, itselleni, mutta harvoin pidän lupaukseni.

Tiedätkö sen tunteen, kun silmiin osuu joku positiivisen oloinen uutinen, mutta kun vilkaiset kommentteja niin taas oman pään sisällä räjähtää?

Miltä teidän joulu näyttää? Onko se tarkasti valmisteltu ja suunniteltu vai hetkessä elämistä? Näyttääkö teidän joulu teiltä?

Aina näitä kertomuksia tupsahtelee lisää henkilöistä, jotka ovat ottaneet filosofiakseen kehopositiivisuuden. Olen jollain tavalla kyllästynyt tähän. En tiedä, miten pitäisi suhtautua.

Pienin poikamme, joka tarvitsee erityistä tukea, aloittaa pitkän harkinnan jälkeen tammikuussa päivähoidon. Äitinä koen suurta tuskaa ja pelkoa tähän liittyen.

Ei kai joulun tarkoitus ole se, että kulutetaan itsemme ja rahamme loppuun ja sitten todetaan, että joulu on jo ohi? Missä luuraa joulun todellinen merkitys?