Kun erityislapsi ei puhu, vanhemman on opeteltava kuuntelemaan vähän toisella tavalla, koko sydämellään.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kun erityislapsi ei puhu, vanhemman on opeteltava kuuntelemaan vähän toisella tavalla, koko sydämellään.
Kahdeksan vuotta erityisen ihanaa, omanlaista elämää häämöttää pian maalissa, tai sanotaanko välietappina. Kun katson taaksepäin, tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki, kun nuorin lapsemme syntyi. Nuo kaikkien mahdollisten tunteiden sekoittamat yhteisen matkan alkuhetket eivät enää nyt tunnu niin raskaalta kokemukselta kuin joskus aiemmin. Luulen, että mieleni on osannut laittaa asiat järjestykseen ajan kuluessa, ja …
Kerron millaisia meidän yömme ovat nykyään, mistä yöheräily usein johtuu ja mitä olemme vuosien aikana oppineet.
Kun lapsella ei ole puhekykyä eikä itsenäistä kävelyä, koulun alku tuntuu vanhemmista valtavalta askeleelta. Silti ensimmäinen kouluvuosi on opettanut meille jotain tärkeää.
Kehitysvamma estää joskus kertomasta sen kaikkein tärkeimmän: mihin sattuu, kuinka paljon ja millainen olo on.
Jos CV kertoisi koko totuuden ihmisestä, siinä olisi paljon sellaista, mitä en osaisi nimetä ammattikielellä. Asioita, jotka ovat syntyneet vähitellen – pakosta, elämän kokemuksesta, rakkaudesta ja siitä, ettei vaihtoehtoja ole aina ollut.
Tänään aika pysähtyi pojan sängyn äärelle. Siihen kohtaan, jossa köllöttelin suurimman osan päivästä erityisen poikamme vieressä.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä “melkein tavallista”, sinne aikaan jolloin nuorimmaisemme ei ollut vielä syntynyt. Haluaisin todella sivistää tuon aikaista itseäni enemmän erilaisuudesta ja ennen kaikkea siitä, ettei tuntematonta tarvitse pelätä liikaa koskaan. Tiedän että mikään järkipuhe nuoremmalle minälleni ei olisi karsinut kaikkia pelkoja ja sitä hysteriaa pois, mitä …
Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin? Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, …
Oli merkkejä jo vauvana, mutta en ollut valmis näkemään niitä. Kaikki näytti ulospäin melkein tavalliselta, ja niin halusinkin uskoa. Jälkikäteen ymmärrän, että kehitysvamman merkit olivat olemassa jo varhain – silloin vain sivuutin ne, sekä omat tunteeni että lääkäreiden huomiot.
Tämä teksti kertoo niistä asioista, joihin lapsen kehitysvamma piirtää rajan – ja siitä, miltä se tuntuu äidin sydämessä.
Kun saimme erityislapsen, joka ei ole oppinut puhumaan, maailma alkoi vähitellen avautua aivan toisenlaisena kuin olin kuvitellut. Sanojen tilalle tulivat eleet, ilmeet ja omanlaiset ääntelyt – ja niistä muodostui kokonainen kieli, joka ei näy sanakirjoissa, mutta tuntuu syvällä. Perheemme on oppinut virittäytymään jotenkin ihan uudelle taajuudelle. Sellaiselle, jossa ymmärretään ilman sanoja. Aluksi se oli hapuilevaa, …