8 vuotta erityislapsen äitinä

Kahdeksan vuotta erityisen ihanaa, omanlaista elämää häämöttää pian maalissa, tai sanotaanko välietappina. Kun katson taaksepäin, tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki, kun nuorin lapsemme syntyi. Nuo kaikkien mahdollisten tunteiden sekoittamat yhteisen matkan alkuhetket eivät enää nyt tunnu niin raskaalta kokemukselta kuin joskus aiemmin. Luulen, että mieleni on osannut laittaa asiat järjestykseen ajan kuluessa, ja …

Ennen kuin meistä tuli erityislapsiperhe – asioita, jotka olisin halunnut tietää

Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä “melkein tavallista”, sinne aikaan jolloin nuorimmaisemme ei ollut vielä syntynyt. Haluaisin todella sivistää tuon aikaista itseäni enemmän erilaisuudesta ja ennen kaikkea siitä, ettei tuntematonta tarvitse pelätä liikaa koskaan. Tiedän että mikään järkipuhe nuoremmalle minälleni ei olisi karsinut kaikkia pelkoja ja sitä hysteriaa pois, mitä …

Toivottoman uneton yö

Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin? Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, …

Rakkaus, joka ei tarvitse sanoja

Kun saimme erityislapsen, joka ei ole oppinut puhumaan, maailma alkoi vähitellen avautua aivan toisenlaisena kuin olin kuvitellut. Sanojen tilalle tulivat eleet, ilmeet ja omanlaiset ääntelyt – ja niistä muodostui kokonainen kieli, joka ei näy sanakirjoissa, mutta tuntuu syvällä. Perheemme on oppinut virittäytymään jotenkin ihan uudelle taajuudelle. Sellaiselle, jossa ymmärretään ilman sanoja. Aluksi se oli hapuilevaa, …