On taitoja, joita ei voi todistaa todistuksilla. Ei kursseilla, ei sertifikaateilla, ei LinkedIn-merkinnöillä. Silti ne ovat taitoja, joiden varassa arki, työ ja joskus koko elämä pysyy kasassa – myös sellaisia taitoja, joista on vahvasti hyötyä myös työelämässä.
Jos CV kertoisi koko totuuden ihmisestä, siinä olisi paljon sellaista, mitä en osaisi nimetä ammattikielellä. Asioita, jotka ovat syntyneet vähitellen – pakosta, elämän kokemuksesta, rakkaudesta ja siitä, ettei vaihtoehtoja ole aina ollut.
Herkkä tilannetaju
Erityislapsen äitinä ja erityisherkkänä ihmisenä olen oppinut lukemaan huonetta ennen kuin astun siihen. Huomaan pienet muutokset hengityksessä, ilmeessä, olemuksessa. Tiedän usein jo etukäteen, milloin jokin on pielessä, vaikka mitään näkyvää ei vielä ole.
Sama taito seuraa minua myös työhön. Asiakaskohtaamisiin, palavereihin, neuvotteluihin. Tunnistan, milloin joku epäröi, milloin on liian aikaista kysyä, milloin pitää vain olla hetki hiljaa. Tätä nykyä ainakin kuvittelen tunnistavani jo etäältä kaukaa ihmiset ja projektit, joihin itseni ei kannata mennä sen syvemmälle – erityisesti silloin, kun joku kuulostaa liian hyvältä.
Tätä intuition taitoa ei opeteta koulutuksissa, mutta silti se on yksi tärkeimmistä taidoista, joita minulla on.
Keskeytysten sietäminen ja niistä jatkaminen
Arjessani mikään ei kulje suorinta reittiä. Ajatus katkeaa. Työ keskeytyy. Päivä muuttaa muotoaan kesken kaiken.
Erityislapsen vanhempana on pakko opetella poimimaan langanpää uudelleen ilmasta. Jatkaa siitä mihin jäi, vaikka olisi jo ehtinyt unohtaa, mihin oli menossa.
Yrittäjyydessä tämä taito on korvaamaton. Harvoin on täydellistä flow’ta. On keskeytyksiä, muutoksia, epävarmuutta.. Ja silti pitää vaan jatkaa.
Uuden oppimisen pakko
Minulla on aina ollut kova tarve oppia uutta, mutta vasta erityislapsen myötä ymmärsin, ettei se ole vain kiinnostusta tai uteliaisuutta. Se on myös selviytymiskeino. On pakko ymmärtää ja nähdä isompi kuva asioissa, sekä mikä vaikuttaa mihinkin. On pakko opetella järjestelmät, termit, oikeudet, mahdollisuudet. Kukaan ei tuo valmiita vastauksia syliin – ne on etsittävä itse.
Sama pakko näkyy yrittäjyydessä. Jos en opi, tipun kyydistä. Jos en pysy uteliaana, jään paikalleni. Ja paikalleen jääminen ei ole koskaan tuntunut turvalliselta vaihtoehdolta.
Epävarmuuden kanssa eläminen
On asioita, joista en tiedä vastausta. En tiedä aina, miten huominen menee. En tiedä, miten jaksamiseni riittää tai mitä seuraava vaihe tuo tullessaan. Silti teen päätöksiä ja jatkan eteenpäin luottaen siihen, että asoat ratkeaa omalla painollaan.
Erityislapsen äitinä epävarmuus on jatkuva seuralainen. Yrittäjänä se on osa arkea. Jossain kohtaa olen oppinut, ettei epävarmuutta tarvitse poistaa, sen kanssa voi oppia elämään ja tulemaan ihan hyvin toimeen.
Lempeys itseä ja muita kohtaan
Lempeys itseä kohtaan on ehkäpä taito, joka on tullut kaikkein hitaimmin. Ehkä siksi, että olen pitkään luullut, että valppaus on sama asia kuin vahvuus. Että hereillä oleminen, ennakointi ja jatkuva liike pitävät minut turvassa.
Yhä välillä vaadin itseltäni liikaa – innostun, teen, rakennan, opin – kunnes keho tai mieli pysäyttää. Silloin ihmettelen, miksi taas ajettiin seinään, miksi en osannut ajoissa hidastaa.
Kun on elänyt tilanteissa, joissa paljon tapahtuu pinnan alla, oppii ymmärtämään, että ihmisillä on usein enemmän meneillään kuin mitä he näyttävät. Kaikki eivät ole hitaita, haluttomia tai hankalia – joskus he ovat vain väsyneitä, varuillaan tai keskellä jotakin, jota ei näy ulospäin.
Lempeys on opittu taito. Sellainen, jota on pitänyt harjoitella tietoisesti: lupa levätä ilman syyllisyyttä, lupa olla keskeneräinen, lupa olla joskus vain ihminen eikä ratkaisukone.
Nämä taidot eivät ole saavutuksia, meriittejä tai pisteitä, joita voi kerätä ja näyttää. Ne ovat seurausta elämästä, sellaisena kuin se on tullut vastaan – ja siitä, että olen opetellut olemaan hereillä, valmiina muka kaikkeen sekä myöhemmin opetellut myös hellittämään.
Ehkä siksi kaikkia asioita ei voi laittaa CV:hen. Koska ne eivät kerro siitä, mitä olen tehnyt,
vaan siitä, millaiseksi olen kasvanut – ja millaiseksi olen tietoisesti päättänyt tulla.
💬 Mitä taitoja sinä olet oppinut elämässä, joita et voisi koskaan kirjoittaa ansioluetteloon? Kommentoi alla!
