Pörssisähkö 1 – minä 0

Juuri kun luulin, että selvisimme – tuli sähkölasku

On olemassa sellainen hetki ruuhkavuosissa, kun kaikki tuntuu hetken aikaa… tasaiselta. Se hetki ei useinkaan kestä silti kauan – ehkä päivän? Viime viikot ovat olleet meillä aikalailla sairastelun ja kaikenlaisen edes takaisen säntäilyn sävyttämiä. Flunssaa, vatsatautia, niitä öitä kun kukaan ei oikein nuku ja päiviä.. ei puhuta niistä.

Mutta sitten. Yhtäkkiä huomaat: Hei. Arki kulkee. Lapset menevät kouluun. Kukaan ei oksenna. Työt etenevät. Koti näyttää keväisen siistiltä ja pyykkikori ei ole enää eksistentiaalinen kriisi.

Ja juuri silloin, kun uskallat hengittää vähän syvemmin, postista tulee tavanomainen kirjekuori jonka avaat.

Minä ennen laskun avaamista

“Okei. No joo. Pörssisähkö. Onhan siitä puhuttu uutisissa. Piikkejä on ollut. Kallista välillä, sitten taas ei. Mutta ei se nyt varmaan…”

Minä, laskun avaamisen jälkeen:

…

Se pieni hetki, kun aivot eivät vielä suostu rekisteröimään summaa. Katsot numeroa. Selaat. Katsot uudelleen. Mietit, että ehkä tämä on vahingossa naapurin taloyhtiön lasku.

Olin kuullut uutisoinnin. Nyökytellyt radiolle. Ajatellut, että kyse on yksittäisistä kalliista tunneista. En siitä, että kuukauden keskihinta on käytännössä kaksinkertainen. Siinä kohtaa tuntuu ihan fyysisesti, kuinka tuoli lähtee alta, vaikka istut edelleen siinä. Ja meillä kun tavanomaisestikin sähkölasku on tosi iso omakotitalon sähkölämmityksen takia (ilman vaihtoehtoisia lämmönlähteitä) niin tämä ei ole ihan mikään pikkujuttu. Extra nollia ei meidän laskuihin ainakaan vielä ilmestynyt, mutta numerot muuttui niiden tavanomaisten nollien edessä liikaa.

Miksi sähkölasku (taas) yllätti?

Koska ruuhkavuosissa eletään 48 tunnin perspektiivillä. Kun juuri ja juuri selviät vatsataudista erityislapsen kanssa, et seuraa aktiivisesti Nord Poolin hintakehitystä. Kun mietit kuka hakee meidän nuoria heidän menoistaan ja ehdinkö vastata siihen yhteen asiakkaan viestiin, et analysoi energiamarkkinoiden trendejä.

Ja silti lasku tulee. Aikuisten elämä on siitä erikoista, että kukaan ei taputa ja sano: “Hienoa, selvisit sairastelusta ja sait pidettyä deadlineistä kiinni! Tässä palkinnoksi pieni hengähdystauko.”

Ei… Kun sitten tulee sähkölasku. Niin että jos saitkin vaikka tienattua välillä vähän enemmän, niin miksipä maailmankaikkeus antaisikaan nauttia siitä? Pahinta on se, että todennäköisesti saman suuruinen lasku toistuu vielä helmikuun osalta.

Se hetki, kun päässä käynnistyy Excel

Sen jälkeen alkaa nopea sisäinen budjettipalaveri:

– Mistä tämä katetaan?
– Siirretäänkö jotain?
– Miten ensi kuussa?
– Entä jos tämä jatkuu?
– Pitäisikö meidän alkaa elää kynttilänvalossa romanttisina mutta taloudellisista syistä?

On absurdi tunne huomata, että vaikka tiesit hinnan noususta, et ollut varautunut siihen tunnetasolla tai millään tasolla.

Ja silti samaan aikaan tiedän tämän: Me selvisimme flunssasta. Me selvisimme vatsataudista. Me selvisimme niistä öistä, kun kukaan ei nuku ja päivistä, jolloin kaikki roikkuu yhdellä aikuisen hermolla.

Tämä on “vain” lasku. Iso. Ärsyttävä. Budjettia ravisteleva. Mutta silti lasku.

Ja ehkä tämä on yksi niistä aikuisuuden totuuksista, joista ei puhuttu silloin kun haaveilimme omasta kodista ja perheestä. Kukaan ei sanonut, että 40+ -iässä suurin draama voi olla pörssisähkön keskihinta.

Juuri kun tuntuu että arki on tasapainossa, jokin nykäisee mattoa

Joskus se on tätä, että tasapaino horjuu sähkölaskun verran. Silti huomennakin keitetään aamukahvia (sekin muuten on ihan hullun ylihintaista). Sytytetään valot. Laitetaan tiskikone päälle – ehkä vähän tarkemmin kellonaikaa katsoen. Ja jatketaan elämää. Mitäs muutakaan tässä voi!

Kilpailuta sähkösopimus tästä – paivansahko.fi