10 asiaa, jotka tekevät minusta minut

On hassua, miten helposti kerromme itsestämme saavutuksia, titteleitä ja rooleja – mutta harvemmin niitä pieniä, arkisia ja joskus vähän outojakin piirteitä, jotka oikeasti määrittävät meitä.

Olen äiti, puoliso, yrittäjä ja sisällöntuottaja. Mutta olen myös paljon muuta. Tässä kymmenen asiaa minusta – ei välttämättä dramaattisia, mutta sellaisia, jotka selittävät minua ehkä enemmän kuin mikään muu.

1. Avaruus saa minut hiljaiseksi
   Minua kiehtoo äärettömyys. Se, että jossain on miljardeja galakseja, joita emme koskaan näe. Että olemme pieni piste valtavassa kokonaisuudessa – ja silti kaikki, mitä meille tapahtuu, tuntuu niin suurelta. Voin uppoutua dokumentteihin ja kirjoihin mustista aukoista, maailmankaikkeuden synnystä ja ajasta ennen aikaa. Avaruus lohduttaa ja kuuntele minua – ehkä joskus vastaakin. Se asettaa mittasuhteet monille asioille.
   
2. En voi nukkua kylmillä jaloilla. Tai jos on viileää.
   En sitten tiedä, onko tämä jokin kuvitelma vaan päässäni vai totta, mutta en saa unta viileässä, enkä silloin jos jalkani ovat kylmät. Aina pitää olla sukat ja neule päällä, varsinkin talvella, jotka sitten heitän pois kesken yön kun tulee lopulta kuuma!
   
3. En ole koskaan ollut äänekkäin huoneessa
   En ollut lapsena rohkea puhuja. En ollut se, joka nosti käden tai avasi suun ensimmäisenä. En rynnännyt välitunneilla leikkimään muiden kanssa päätäpahkaa. Olen enemmän tarkkailija kuin huomion keskipiste. Joskus ajattelin, että siinä on jotain vialla. Nykyään tiedän, että hiljaisuus on myös voimaa. Se näkee asioita, joita melu ei huomaa.
   
4. Meren tuoksussa on itselleni jotakin kovin mystistä joka vetää puoleensa
   Siis se ihan erilainen tuoksu ja fiilis, kun olet meren rannalla. Tiedätkö? Ehkä se ei ole outoa, mutta jotakin erikoista siinä on. Luulen, että tämä tulee lapsuudestani, jolloin vietimme aikaa todella paljon merellä ja meren rannalla.. Tietääkseni olin vauvasta saakka mukana kalastusreissuissa merellä. Ehkäpä meren tuoksu on syöpynyt aivoihin jo pikkuvauvasta.
   
5. Olen introvertti ja se on minulle luonnollista
   En ole koskaan viihtynyt parrasvaloissa. Suurissa joukoissa olen usein enemmän tarkkailija kuin osallistuja. Yksinolo ei ole minulle tyhjyyttä, vaan lepoa. Se on tila, jossa ajatukset asettuvat ja maailma selkenee. Olen myös herkkä aistimaan tunnelmia. Huomaan pienet muutokset, sanomattomat asiat, ilmapiirin liikkeet. Se voi väsyttää, mutta ajattelen sen olevan myös yksi vahvimmista ominaisuuksistani.
   
6. En ole koskaan täysin sopinut muottiin
   Olen usein tuntenut olevani vähän eri taajuudella kuin muut. Kiinnostunut eri asioista. Ajatellut eri kulmista. Nauranut eri asioille pääni sisällä. En enää pidä sitä puutteena. Se on ehkä juuri se syy, miksi teen työtä, jota teen ja kirjoitan niin kuin kirjoitan.
   
7. Taidan olla nörtti!
   Sehän se kaiken ehkä selittääkin. Tiede, avaruus, maailmankaikkeus, lääketiede kiinnostaa. Teen virtuaalityötä. Osaan koodata jonkun verran. Tekniikka on ihmeellistä. Siis nörtti nainen!
   
8. Kukkani kuolevat aina
   Olen tunnollinen työasioissa ja muistan hoitaa 99 % kaikista arkisista jutuista mutta en muista kastella kukkia. Rakastan kukkia, mutta en osaa hoitaa niitä, ne kuolevat aina kuivuuteen tai liikaan veteen. Sama ongelma seuraa kesäisin kasvihuoneeseen.
   
9. En osaa sisustaa.
   Eikä se ole oikein koskaan innostanut. Haluaisin että koti olisi kaunis ja ihana, mutta en vaan osaa. Onneksi meillä on miehen kanssa kuitenkin suurin piirtein sama maku, mitä tulee väreihin ja tyyliin.
   
10. En osaa valittaa!
    Lapset ovat poikkeus, heille osaan valittaa mutta muille en kunnolla! Usein sitä lukee ja kuulee yleistyksiä ”nalkuttavista vaimoista”, joihin en kyllä kuulu missään mielessä, siksi yleistykset välillä harmittaakin. No tämä ei olekaan mikään negatiivinen asia tietystikään, mutta ei kuulu omaan tyyliini valittaa turhasta, pienistä, mistään. Miksi pitäisi? Mielipiteeni kyllä kerron, jos sitä kysytään. Valittaminen ei auta ketään, missään asiassa.
    

Joskus mietin, kuinka moni meistä kantaa mukanaan tällaisia pieniä, omituisia, arkisia yksityiskohtia mutta ei koskaan sano niitä ääneen. Ehkä juuri ne tekevät meistä kiinnostavia.

Mikä on sinun “vähän outo mutta täysin sinun” piirteesi? Kommentoi🌌

Lue myös

• Kun meille syntyi erityislapsi
• Saanko olla väsynyt?
• Olenkohan erityisherkkä?
• Mistä en enää stressaa nelikymppisenä äitinä