Skip to content

Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä

Onko olemassa muita tähtitieteilijä-äitejä poikineen?

Kiinnostaako tähtitiede?

Minua on aina kiehtonut avaruus, melkein ihan pienen pienestä saakka. En tiedä miksi, mutta näin on vaan ollut. Olen halunnut kuumeisesti selvittää ja ymmärtää, miten iso maailmankaikkeus on ja miten se on muodostunut. Olen halunnut tietää, onko muualla maailmankaikkeudessä kaltaistamme elämää. Vielä tänä päivänä samat kysymykset pyörivät tämän tästä mielessäni. Olen yrittänyt lukea Stephen Hawkingin ajatuksia maailmankaikkeudesta, mutta kaikkea en ole vielä ymmärtänyt. Pitäisi syventyä fysiikkaan oikein kunnolla ensin.

Joskus olen kuullut sanottavan että ei kannata miettiä noin isoja, hulluksi siinä tulee. Mutta miksi ei saisi miettiä? Jos minulla olisi ollut älliä nuorena ymmärtää, että tiede on juttuni, olisin ehkä panostanut opiskeluun enemmän ja tähdännyt opiskelemaan tieteitä. Myöhäistä se ei ole koskaan, tiedän, mutta nyt tällä iällä ja elämäntilanteella se jääköön harrastukseksi ja yleissivistyksen keräämiseksi!

Periytyykö tietynlainen kiinnostus ja taidot?

Meidän vanhimmasta pojasta on kuoriutunut varsinainen tiedemies vuosien mittaan. Jo ennen esikoulua hän opetteli itse lukemaan ja ahmi tietoa tietokirjoista, ilman että olisimme ohjanneet mitenkään siihen suuntaan. Saimme oppia häneltä planeettojen ja maiden nimiä, fysiikan ja kemian lakeja ja kaikenlaista uutta, mitä ei omaan päähän ollut tarttunut koulusta.

Olen siis usein pohtinut, periytyykö tälläiset kiinnostuksen kohteet jotenkin? Jossain määrin älykkyys tai potentiaali ns. korkeisiin suorituksiin opiskelussa ja työelämässä ehkä periytyy, kunhan ympäristö on salliva sille, että piilevät taidot pääsee puhkeamaan. Ehkä, en tiedä, muistan lukeneeni jostakin. En väitä olevani itse mikään älykkyyden huippu tai muuta, mutta tiedän että itselläni olisi ollut aikoinaan mahdollisuuksia vaikka mihin opiskeluissa, jos olisin nuorena tiennyt mitä haluan. Ihanaa, kun sitä huomaa lapsella olevan samoja kiinnostuksen kohteita luonnostaan!

Onko muita nörttiäitejä olemassa?

En ole moneenkaan törmännyt. Siis samanlaisesti maailmankaikkeudesta innoissaan olevaan äitiin. Joka haluaisi edes unessaan päästä lentämään vapaana läpi avaruuden näkemään, mitä siellä miljoonien valovuosien päässä on. Jos pääsisi näkemään maailmankaikkeuden jostakin sen reunalta, niin että voisi ymmärtää kokonaisuuden, jonka osia me olemme. Ja miksi me olemme. Eihän ole väärin haluta tietää? Kaikelle olemassaololle ja olemassa olevalle ei minun tarvitse tietää syytä, haluaisin vain nähdä kokonaisuuden. Vai onko tälläisistä kiinnostuksen kohteista ääneen puhuminen vaikeaa? Onneksi itselläni on nyt ihania poikia, joiden kanssa lennättää ajatuksia tieteestä ja sen ohi! Myös miehen kanssa ollaan tästä kiinnostuksen kohteesta samalla kartalla.

Tähtiin ja tieteeseen kiinnostus näkyy meidän elämässä siten, että olemme katsomassa ulkona öisin tähtitaivasta, jos tiedossa on meteoriparvi, komeetta tai vastaava lähellä maata. Bongailemme revontulia ja tähtikuvioita. Seuraamme tiedeuutisia ja luemme lehtiä. Kokeilemme rakentaa yhdessä koulusta opittuja raketteja (turvallisesti elintarvikkeilla) tai toistaa muita kemian tunnin kokeita, kun poika haluaa näyttää oppimaansa. Katsomme tiededokumentteja ja keskustelemme omista mielipiteistä. Ihanaa<3.

-> Ursan vinkit miten aloittaa tähtitieteen harrastus


Lue myös

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *