Nämä ovat tälläisiä asioita, mitä yleensä ei kukaan varmaankaan hehkuta itsessään, mutta päätinpä jakaa. Pienet oudot jutut ja virheet, ne ”ihmisen yksityiskohdat” tekevät meistä meidät!
- Broilerin nahka, minä syön ne!
Kaikki muut meillä kuorii broilerin, ja heittäisi nahat roskiin mutta itselleni ne ovat suurinta herkkua! Onko se outoa? En tiedä, meillä kuulen siitä usein. - En voi nukkua kylmillä jaloilla. Tai jos on viileää.
En sitten tiedä, onko tämä jokin kuvitelma vaan päässäni vai totta, mutta en saa unta viileässä, enkä silloin jos jalkani ovat kylmät. Aina pitää olla sukat ja neule päällä, varsinkin talvella, jotka sitten heitän pois kesken yön kun tulee lopulta kuuma! - Pureskelen kynsiäni.
”Älä tee kuten minä, vaan niin kuin sanon”, pätee tässä aika hyvin. Toitotan lapsille, ettei kynsiä saa pureskella, mutta teen niin itse. Jännät elokuvat vaan saavat tekemään sen! - Minulla on ollut outoja pakkomielteitä, tai miksi näitä kutsutaan?
Eli hiusten nyppiminen, ja paksun nahan nyppiminen (kantapäistä)(hyi). Onneksi olen päässyt eroon tavoista! Mutta mitä tälläiset ovat? Jotain stressinlievennyskeinoja?! - Meren tuoksussa on itselleni jotakin kovin mystistä joka vetää puoleensa
Siis se ihan erilainen tuoksu ja fiilis, kun olet meren rannalla. Tiedätkö? Ehkä se ei ole outoa, mutta jotakin erikoista siinä on. Luulen, että tämä tulee lapsuudestani, jolloin vietimme aikaa todella paljon merellä ja meren rannalla.. Tietääkseni olin vauvasta saakka mukana kalastusreissuissa merellä. Ehkäpä meren tuoksu on syöpynyt aivoihin jo pikkuvauvasta. - Vasen korvani soi yötä päivää.
Tätä on jatkunu jo yli vuoden. Jatkuva humina käy toisessa korvassa, kuin jokin ilmastointilaite olisi päällä pään sisällä. Ei kiva. Lääkärin mukaan on kuitenkin toistaiseksi hyvänlaatuinen vaiva. - Olen aina tuntenut itseni jotenkin erilaiseksi.
En osaa selittää sitä. En ole kaveriporukassa ”tiiminvetäjä”, enkä joukossa äänekkäin. Päinvastoin. Pienenä olin ujoin ja hiljaisin. Tuntui, etten ollut monissakaan keskusteluaiheissa samalla aaltopituudella pienenä muiden kanssa, samat asiat ei olleet ”hottia” omassa mielen sopukoissa. Olen joskus lukenut että hiljaiset ja rauhalliset on viisaita. 😀 Mene ja tiedä, mutta selitän sillä sitten omaa olemustani. - Taidan olla nörtti!
Sehän se kaiken ehkä selittääkin. Tiede, avaruus, maailmankaikkeus, lääketiede kiinnostaa. Teen virtuaalityötä. Osaan koodata jonkun verran. Tekniikka on ihmeellistä. Siis nörtti nainen! - Kukkani kuolevat aina
Olen tunnollinen työasioissa ja muistan hoitaa 99 % kaikista arkisista jutuista mutta en muista kastella kukkia. Rakastan kukkia, mutta en osaa hoitaa niitä, ne kuolevat aina kuivuuteen tai liikaan veteen. - En osaa sisustaa.
Eikä se ole oikein koskaan innostanut. Haluaisin että koti olisi kaunis ja ihana, mutta en vaan osaa. Onneksi meillä on miehen kanssa kuitenkin suurin piirtein sama maku, mitä tulee väreihin ja tyyliin.
Ja vielä yksi lisä! - En osaa valittaa!
Lapset ovat poikkeus, heille osaan valittaa mutta muille en kunnolla! Usein sitä lukee ja kuulee yleistyksiä ”nalkuttavista vaimoista”, joihin en kyllä kuulu missään mielessä, siksi yleistykset välillä harmittaakin. No tämä ei olekaan mikään negatiivinen asia tietystikään, mutta ei kuulu omaan tyyliini valittaa turhasta, pienistä, mistään. Miksi pitäisi? Mielipiteeni kyllä kerron, jos sitä kysytään. Valittaminen ei auta ketään, missään asiassa.
Ajatus aiheesta “10 outoa asiaa minussa”