Eturistiside meni polvestani poikki nuorena – näin kaikki alkoi
Eturistisiteeni napsahti poikki joskus lukioaikoina. Ensin sain polven jotenkin väännettyä ja eturistisiteen revähtämään pyöräilyssä ja lopulta napsahtamaan poikki laskettelussa – siinä iässä kun vauhtia on enemmän kuin harkintaa. Tilanteet tuli nopeasti, eikä hetkessä ehtinyt oikein ymmärtää, mitä tapahtui, ennen kuin polvi ei enää toiminut normaalisti.
Se oli alku matkalle, joka on kulkenut mukanani jo yli kaksikymmentä vuotta. Polvi leikattiin vuonna 2005, vasta pari vuotta tapaturman jälkeen ja siitä elämä jatkui ulospäin katsottuna normaalisti. Silti jonnekin taustalle jäi pysyvä tunne siitä, että tämä polvi ei ole aivan samanlainen kuin toinen.
Eturistiside poikki oireet – miltä polven pettäminen tuntuu
Kun eturistiside on poikki, polvi ei ole luotettava. Muistan ajan ennen leikkausta hyvin – se oli pitkä. Olin ensin vain elänyt vamman kanssa – en tarkoin muista miksi niin kauan. Ehkä polvea ei päädytty tutkimaan heti, vaan seurattiin tai sitten luulin pystyväni elämään sen kanssa, että polvi muljahtelee. Polvi saattoi pettää alta täysin yllättäen, eikä kyse ollut mistään pienestä horjahduksesta, vaan siitä että polvinimel kunnolla muljahtaa hetkeksi sijoiltaan. Vaan siltikään siinä nuoruuden huoilettomuudessa en paljon polveani varonut. Tapaturman jälkeenkin koin monta kertaa noita muljahduksia ja sen, kun tajunnanräjäyttävä kipu iski. Ja silti elämä jatkui.
Eturistisidevamman oireisiin kuuluu usein juuri tämä: polven epävakaus, pettäminen ja voimakas kipu. Ja se kipu oli siis jotain, mitä en ole ikinä unohtanut. Olen kokenut synnytyskivut pariin kertaan, mutta silti voin sanoa, että polven kipu meni sen ohi ja lujaa, vielä tänäkin päivänä.
Itse tapaturmahetkellä ei jäänyt aikoinaan epäselväksi, että joku oli pahasti vialla. Jalalle ei voinut varata painoa yhtään koska se sattui niin paljon, että näkö sumeni silmissä. Ja kipu siis tuntui juuri polvessa.
Ehkä juuri siksi opin lopulta leikkauksen myötä varomaan. Jätin pois hyppimisen, äkkiliikkeet ja tilanteet, joissa polvi voisi joutua liian kovaan rasitukseen. En halunnut koskaan enää kokea sitä samaa tunnetta, tai joutua leikkaukseen.
Eturistiside leikkaus kokemuksia – muisto vuodelta 2005
Eturistiside minulta leikattiin tähystyksellä vuonna 2005. Olin hereillä selkäydinpuudutuksessa, mikä teki tilanteesta samaan aikaan hyvin konkreettisen ja oudon etäisen kaikkine rauhoittavine lääkkeineen.
Yksi muisto on jäänyt erityisen kirkkaana mieleeni. Kirurgi puhui kesken leikkauksen kännykkään, ja hoitaja piti puhelinta hänen korvallaan samalla kun toimenpide oli käynnissä. Keskustelu oli täysin arkista, ehkä jopa perheen jäsenelle. En tiedä onko tai oliko tuo sallittua – mutta niin tapahtui! Muistan myös, miten hän jossain vaiheessa kirosi käytettäviä kiinnitystarvikkeita/ruuveja ja sai minut pohtimaan, miten hyvää jälkeä tästä mahtaa tulla.
Se hetki oli absurdi, vähän koominenkin, mutta samalla muistutus siitä, miten täysin toisten varassa siinä tilanteessa olin.
Polven leikattu eturistiside – elämä vuosien jälkeen
Leikkauksen jälkeen polveni on kestänyt yllättävän hyvin. Olen elänyt normaalia arkea, liikkunut ja tehnyt asioita ilman suurempia rajoitteita. Vuosien aikana olen ehkä jopa ajatellut, että selvisin tästä paremmin kuin uskalsin odottaa. Silti olen aina ollut tietoinen siitä, ettei polveni ole täysin entisensä. Se ei ole niinkään häirinnyt arkea, mutta se on ollut hiljainen taustatekijä – sellainen, jonka olemassaolon huomaa tietyissä tilanteissa.
Kun polvi oireilee vuosia leikkauksen jälkeen
Viime aikoina olen alkanut huomata, että polvi oireilee. Siihen ei ole iskenyt mitään yksittäistä vammaa tai selkeää hetkeä, jolloin ristiside mennyt uudelleen rikki, vaan enemmänkin epämääräistä tuntemusta. Polvi tuntuu välillä epävarmalta, toisinaan siinä on kipujaksoja ja se muistuttaa nyt useammin olemassaolostaan.
Moni ehkä etsii tietoa siitä, voiko polvi oireilla vielä vuosia eturistisideleikkauksen jälkeen. Oma kokemukseni on, että voi. Ja juuri silloin, kun into liikkua ja vahvistaa kehoa kasvaa, tämä tuntuu erityisen turhauttavalta.
Voiko eturistiside mennä uudelleen poikki?
Tämä on kysymys, joka nousee väistämättä mieleen. Voiko eturistiside mennä uudelleen poikki, vaikka se on leikattu? Muistan, miten lääkäri sanoi aikoinaan, että uusia leikkauksia saatetaan tarvita myöhemmin – että nämä toimenpiteet eivät pidä polvea aina kunnossa vanhuuteen saakka. Silloin ajattelin, että se ei koske minua, koska olin varma että varovaisuudella voin estää sen.
Nyt en ole enää ihan niin varma, että riittääkö varovaisuuskaan? Ehkä tuo jostain muusta jalan osasta siirretty ristisiteen korvaaja väsyy, venyy ja kuluu joka tapauksessa ihan tavallisesta elämästäkin.
Eturistisidevamma kokemuksia – pelko ja kehon muistijälki
Eturistisidevamma ei ole pelkästään fyysinen kokemus. Se, kuten yleensä kaikki vammat, jättävät myös jäljen mieleen. Mietin liikkeitäni etukäteen. Punnitsen, kannattaako tehdä jotain vai ei. Ja samaan aikaan haluaisin liikkua enemmän, vahvistaa kehoa ja voida hyvin. Luistelemaan en ole uskaltautunut… melkeinpä sitten lukioaikojen, koska siinä ollaan niin epävarmoilla vesillä, yhden jalan varassa ja alttiina kaatumisille. Se ristiriita on todellinen. Polvi ei ole enää vain polvi, vaan siihen liittyy muistoja, kokemuksia ja varovaisuutta.
Elämä eturistisidevamman jälkeen
En vielä tiedä, mitä tämä nykyinen oireilu tarkoittaa. Voi olla, että kyse on vain kehon tavasta muistuttaa huolenpidon tärkeydestä, tai sitten tämä on vain sitä kuuluisaa vanhenemista. Tai voi olla, että tämä on alku jollekin uudelle vaiheelle. Toivon todella, ettei uutta leikkausta tarvita. Mutta sen olen oppinut, että eturistisidevamma ei ole vain yksi hetki elämässä. Se on tarina, joka kulkee mukana vuosikymmeniä.
