Onkohan fengshuissa sittenkin jotain perää? En ole koskaan ollut mikään sisustusintoilija, siivousintoilusta puhumattakaan. En osaa kertoa, mihin sohvan pitäisi osoittaa tai minkä värinen matto houkuttelee vaurautta. Enkä ole koskaan järjestellyt kotiani kompassin kanssa.
Mutta… Kerta toisensa jälkeen huomaan saman ilmiön.
Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan, yrittäjänä sähköposti hiljenee tai ajatukset vain pyörivät kehää, minulle tulee lähes pakottava tarve siivota joku nurkka. Ei koko taloa, vaan juuri ne pahimmat kohdat jotka osuu silmään ihan liian usein ja saa ahdistumaan.
Työpöytä, joka on hautautunut muistilappujen, laskujen sun muiden alle.
Se nurkka, johon tavarat tuntuvat muuttavan pysyvästi.
Tai kaappi, jonka oven suljen nopeasti, ettei kaaos pääse karkuun.
Ja lähes joka kerta käy samalla tavalla: Kun olen saanut tilan järjestykseen, tapahtuu pian jotain muutakin.
Saan uuden tarjouspyynnön. Puhelin soi. Jumiutunut asia ratkeaa.
Tai vähintään oma olo muuttuu niin kevyeksi, että huomaan itse tarttuvani asioihin aivan uudella energialla.
Sattumaa? Todennäköisesti ainakin joskus.
Mutta kun tämän on kokenut kymmeniä kertoja vuosien aikana, alkaa väkisinkin miettiä, onko siinä sittenkin jotain perää. Ehkä fengshui tietää jotain, mitä en itse osaa selittää. Tai ehkä kyse on paljon arkisemmasta asiasta.
Kun ympäriltä katoaa kaaos, myös päässä vapautuu tilaa uusille ajatuksille. Ja kun mieli selkeytyy, alkaa itsekin toimia rohkeammin, tehokkaammin ja avoimemmin uusille mahdollisuuksille.
Olipa selitys mikä tahansa, yksi asia on varma.
Jos elämä tuntuu olevan jumissa, minä en yleensä aloita uusista tavoitteista. Minä aloitan siivoamalla sen yhden nurkan. Viikonloppuna tuli taas raivattua tilaa ja heitettyä vanhaa menemään tosissaan. Siinä teki yksi ikivanha sohvakin tilaa jollekin uudelle! Nyt vaan hengitellään siis uutta energiaa sisään..
