Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Sama ruokavalio, sama liikkuminen, mutta kiloja kertyy joka vuosi hiukan lisää. Tuttu tunne? Lääkärit sanovat syyksi lihasten surkastumisen iän myötä. Mutta mitä tämä oikeasti tarkoittaa arjessa – ja voiko kehoa auttaa ilman että elämä muuttuu totaalisti?
Hyvä päivä ei välttämättä synny siitä, että tekee enemmän tai tekee oikein.
Oivalsin, mihin ruokavaliomuutokseni ovat aina aiemmin kaatuneet. Motivaatioonko – no ei.
Kevät tuli. Mistä sen huomaa? No ihan ensin valosta. Ei kalenterista, ei sääennusteesta – vaan siitä hetkestä, kun huomaa ettei tarvitse sytyttää valoja keskellä päivää. Siitä, kun aamuaurinko kajastaa ikkunasta jo ennen seitsemää ja iltapäivä ei enää tunnu loputtomalta pimeydeltä ja harmaudelta. Kevät 2026 tuntuu erityiseltä. Olen miettinyt miksi. Kevään merkit Suomessa – enemmän kuin …
Viikko sitten päätin tehdä pienen, mutta määrätietoisen muutoksen. Halusin ruokavalion, joka olisi yhtä aikaa vatsaystävällinen (sappiruokavalio), kehoa keventävä ja painonhallintaa tukeva – mutta ennen kaikkea helpottava. Ei tiukkaa dieettiä, ei kieltolistoja, ei nopeita lupauksia – vain rauhallisempi rytmi ja lempeämmät valinnat. Tavoitteena ei ole muutokset vaa’an lukemissa, vaan hyvä olo. Sellainen arki, jossa vatsa ei …
En ole aloittanut dieettiä, enkä ole kuurilla. Enkä oikeastaan laihduttamassa. Sanotaan tätä kokeiluksi joka on osa tavoitettani päästä kuntoon omin voimin. Sellaisen rauhallisen ja vähän nöyrän kokeilun, jossa päätin vihdoin kuunnella sitä, mitä kehoni on yrittänyt sanoa jo vuosia – erityisesti vatsani. Sappivaivat arjessa – millaista on elämä ilman sappirakkoa? Minulta poistettiin sappirakko kaksi vuotta …
“Bikinikuntoon kesäksi” – joka kevät sama lause. Mieluummin oikeasti parempi kunto!
Tänä aamuna tajusin poikani kommentista jotain niin riemukasta. Olimme saaneet itsemme aamurutiinien jälkeen kotipihalle, johon minä jäisin pienimmän pojan kanssa odottamaan taksia ja keskimmäinen jatkaisi kävellen matkaa koulubussille. Keskimmäinen poikani sanoi ennen lähtöään ”Katso miten kirkas aamu jo on, nythän ei ole enää pimeää!” Jäin oikein ihmettelemään tätä. Totta tosiaan – yhtäkkiä emme seiso aamun …
On olemassa laulun pätkiä, jotka eivät lähde mielestä, vaikka vuosikymmeniä kuluu. On tänään onnenpäivä, ei murheesta häivää on yksi niistä. Se on kulkenut mukanani lapsuudesta asti, ajoilta jolloin katsoin Alfred J. Kwak -ohjelmaa. En osannut silloin vielä pukea sanoiksi, miksi pidin siitä niin paljon. Jokin siinä vain tuntui turvalliselta, ja olihan Alfred niin söpö! Ja …
Tinnitus. Eilen se surisi, tänään vinkuu – huomisesta ei tiedä. Välissä huimaus opetti, miltä tuntuu seistä paikallaan ja silti keinua kuin merellä.
Olen sellainen jännittäjä, joka ei pelkää korkeita paikkoja tai pimeää. Spontaani extreme-yllytyshulluus elää minussa kaikin puolin muuten, mutta ei sosiaalisesti. Minua eivät jännitä fyysiset asiat, vaan tilanteet, joissa minun pitää olla vähän esillä. Useimmiten ne liittyvät työhön. Yrittäjyyteen. Hetkiin, joissa pitäisi sanoa jotain järkevää, olla asiantuntija, näkyä tai kuulua edes vähän. Vastata, esiintyä, julkaista, ottaa …
Normaalilla elämällä tarkoitetaan usein jotain, mitä ei koskaan määritellä ääneen, mutta silti lähes kaikki tuntuvat tietävän, miltä sen pitäisi näyttää. Minäkin olen pitkään tiennyt.. ainakin luullut tietäväni. On olemassa se sellainen hiljainen muotti, jossa arki rullaa, aikataulut pitävät suurin piirtein, yö palauttaa, keho toimii ennakoitavasti ja elämässä on tilaa joustaa. Ja jos näin ei ole, …