On olemassa laulun pätkiä, jotka eivät lähde mielestä, vaikka vuosikymmeniä kuluu. On tänään onnenpäivä, ei murheesta häivää on yksi niistä.
Se on kulkenut mukanani lapsuudesta asti, ajoilta jolloin katsoin Alfred J. Kwak -ohjelmaa. En osannut silloin vielä pukea sanoiksi, miksi pidin siitä niin paljon. Jokin siinä vain tuntui turvalliselta, ja olihan Alfred niin söpö! Ja tuo laulu – sen sävel – osui jonnekin syvemmälle kuin osasin selittää.
Lapsena en ajatellut sanoja sen kummemmin. Ne olivat vain osa ohjelmaa, osa tunnelmaa. Mutta aikuisena ne ovat alkaneet merkitä jotain ihan muuta.
Aikuinen elämä kun ei ole erityisen murheetonta. On väsyttäviä päiviä, kiirettä, aikatauluja, huolia, keskeneräisyyksiä. Silti huomaan, että juuri silloin – kun tuntuu, että kaikki on vähän liikaa – laulan usein mielessäni.
On tänään onnenpäivä, ei murheesta häivää.
Siinä lauseessa on jotain olotilaa keventävää. Se ei vaadi, että elämä olisi kunnossa: Se ei kiellä väsymystä, huolia tai sitä, että asiat ovat välillä vaikeita. Se vain antaa luvan hengittää ja luo uskoa siihen että kaikki kyllä järjestyy. Olen ottanut tavaksi laulaa tuota laulua myös meidän pienimmälle lapselle, ja hänen suunsa taipuu isoon hymyyn joka kerta, vaikka tilanne olisi mikä. En tiedä, ymmärtääkö hän nuo sanat, mutta ainakin saan hymyn aina.
Usein minun onnenpäiväni näyttää arkiselta. Se näyttää tavalliselta maanantailta, jossa ei tapahtunut mitään erityistä – ja juuri siksi se oli ihan hyvä. Tänään halusin nostaa tuon laulun pintaan, koska vaikka en nukkunut viime yönä lähes silmäystäkään, ja päivään on mahtunut töitä paljon.. niin jotenkin saan voimaa siitä, että päätän uskoa hyvään.
Minä lennän, polskin ja uin.
Sanon sulle kvaak,
ystävälle kvaak, kvaak sanon teille kaikille.
Ja jos minua huvittaa, lähden merelle tai viidakkoon, seikkailemaan.
Minä poika roiskin lammikossa loiskin,
mutta malttakaa, tulen kohta poiskin.
Minä poika roiskin lammikossa loiskin,
mutta malttakaa, tulen kohta poiskin.
On tänään onnenpäivä, ei murheesta häivää,
on tänään onnenpäivä, ja onnellinen oon.
En iloisempi koskaan. En koskaan, en koskaan.
En iloisempi koskaan kuin tänään olla voin.
Kun joskus murhe painaa. Se painaa, se painaa.
Voi silloin multaa kaivaa ja huolen hukuttaa.
On mulla onnenpäivä ei murheestä häivää,
on tänään onnenpäivä. Ja onnellinen oon.
Muista ystävää niin huolet hellittää. Voi toisen yllättää.
