Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Meillä se on nykyään menot ja tulot perheen teinin kanssa. Ja sanon ”nykyään”, vaikka todellisuudessa sama ralli käytiin jo sen vanhemman kanssa, joka on teini-ikänsä jo ohittanut. Luulisi, että tässä olisi jo konkari, mutta ei. Montakohan kertaa olen jo tälläkin viikolla sanonut sen legendaarisen lauseen: ”Nyt pysyt kotona ainakin viikon etkä mene minnekään!” Tämä uhkaus …
Tällä viikolla vanhin poikani täyttää 20 vuotta! Huomaan kysyväni itseltäni saman kysymyksen kuin silloin, kun hän oli vastasyntynyt: Teenkö minä kaiken oikein? Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika, vaikka se tuntuu yhdeltä hujaukselta. Siihen mahtuu vauva-arjen onnea ja sumua, valvottuja öitä, uhmaikää (noh, meillä ei tätä hirveästi ollut), koulun alkuja, murrosiän hiljaisuuksia ja niitä hetkiä, kun …
Pysähdyin pohtimaan aikaa ennen lapsia. Mihin aika kului silloin kaksikymppisenä? Mikä on käytännössä eri tavalla nyt? Löysin viisi kohtaa jotka pätevät aika varmaan kaikkiin lapsiperheisiin ja heidän tavalliseen arkeen. Suhtaudu huumorilla:)
Tälläistä arkemme on kotona lomaillessa, kun pienin lapsi on jo seitsemän vuotias – hän jolla on vaikea kehitysvamma ja paljon erityishaasteita. Kotoilun sijaan haaveilen usein lomien kynnyksellä matkailusta – että kaikista haasteista huolimatta me matkustaisimme jonnekin edes kotimaassa pitkästä aikaa, ja miten kaikki menisi rennosti ja levollisesti huolimatta siitä, että matkassamme kulkee nykyään myös pyörätuoli …
Oma äitini kuoli, kun olin vain viiden. Siihen liittyi sairautta, huonoa tuuria ja alkoholismia, elämän rosoisuutta, jota pienen lapsen ei koskaan pitäisi joutua näkemään. Varhaislapsuudessani oli hetkiä, jotka eivät kuuluisi kenenkään lapsen muistoihin. Mutta silti, kaiken keskellä, äitini rakasti. Olen kantanut äitiäni mukanani kaikki nämä vuosikymmenet ja aina äitienpäivän lähestyessä sekä isoina juhlapyhinä muistot tulvivat …
Siinä hän seisoi, valomiekka kädessä ruskeassa kaavussa. Esikoiseni, valmiina lähtemään penkkariajelulle kaupunkia kiertämään. Hän oli valinnut asukseen Obi-Wan Kenobin – viisas jedimestari, rauhallinen ja jalat maassa. Hetken mietin, olisiko ehkä pitänyt huolestua. Oliko tämä jokin hienovarainen viesti minulle? Että tässä nyt seison, äiti, muuttumassa hitaasti viisaaksi aikuiseksi, jolla on mielipiteitä mutta ei enää sitä samaa …
Kun lapsi ei katso silmiin, viihdy sylissä tai hae läheisyyttä. Äitinä ja vanhempana voin todeta sydämeni murtuneen moneen kertaan yrittäessäni hyväksyä, että kaikki ei tässäkään asiassa aina mene erityisen ja kehitysvammaisen lapsen kanssa kuten luonnostaan yleensä menee. Äitinä olo on täynnä tunteita, joita ei aina osaa sanoiksi pukea. Mutta yksi tunne, joka repi sydäntäni nuorimman …
Lomaa on vielä reilu viikko, ja arki pitäisi aloittaa kohta. Olen niin väsynyt, että kahvinkeitin tuntuu olevan ainoa asia, joka saa minut toimimaan.. no ei oikeastaan sekään.
Luin jutun vanhemmista jotka ovat väsyneet yhden lapsen hoitamisen kanssa. Pakko sanoa että ensireaktioni oli apua…🙈 En voi olla hämmentymättä. En ole mikään superäiti itsekään millään tavalla mutta ..silti?! Yhden lapsen vanhemmilla on nykyään käytössään enemmän resursseja kuin koskaan: mahdollisesti etätyömahdollisuudet, vertaistukiryhmät, päiväkoti ja muut lastenhoitopalvelut, monipuoliset neuvolapalvelut, maksuttomia ja maksullisia kerhoja ja harrastuksia.. Ja …
Meillä selvät rajat lasten elämässä ovat olleet aina osa arkeamme. En tarkoita, että olisimme vaatineet täydellisiä aikatauluja ja arkirytmiä vastasyntyneestä saakka – ei sinne päinkään! Ja rajoillakin tarkoitan siis ennemminkin päätöksiä ja niissä pysymistä. Olen ehkä lepsuin äiti ikinä pitämään omia rajojani, niin että mentäisiin aina jonkun tietyn kaavan tai kellon mukaan. Vauva- ja taaperovaiheessa …
Tänä vuonna sain viettää 18. äitienpäivääni ja muistella äitiyden matkaa tähän päivään. Toivoin jo varmaan aika nuorena tyttönä tulevani joskus äidiksi. Muistan haaveilleeni aina saavani jonain päivänä oman perheen ja useamman lapsen, mutta toiveissa oleva lapsiluku tarkentui ajan kuluessa maksimissaan kolmeen, ja niinhän se sitten menikin. Olen aina toivonut saavani myös tytön, mutta maailma on …
Tasan 18 vuotta sitten heräsin aamulla supistuksiin, joita koin ensimmäistä kertaa elämässäni. Muistan herättyäni pohtivani, että eikö ne tämän enempää tunnu miltään?! Joitakin pitkiä sekunteja kerrallaan supistuksia tuli melko tiheästi mutta ei tasaisesti. Vielä ei ollut kiire minnekään, mutta supistelut olivat tulleet ilmeisesti jäädäkseen. Asuimme mieheni kanssa tuolloin kerrostalokaksiossa, jossa kaikki oli pienokaista varten valmiina. …