Tälläistä arkemme on kotona lomaillessa, kun pienin lapsi on jo seitsemän vuotias – hän jolla on vaikea kehitysvamma ja paljon erityishaasteita.
Kotoilun sijaan haaveilen usein lomien kynnyksellä matkailusta – että kaikista haasteista huolimatta me matkustaisimme jonnekin edes kotimaassa pitkästä aikaa, ja miten kaikki menisi rennosti ja levollisesti huolimatta siitä, että matkassamme kulkee nykyään myös pyörätuoli ja pienin lapsi on jo omalla tavallaan niin iso, mutta tarvitsee tukea aivan kaikessa.
Haaveet kuitenkin ovat nyt parin vuoden ajan jääneet toistaiseksi vain haaveiluiksi, ja olemme lomailleet lähinnä kotoillen ja ihan lähialueilla nopeasti vieraillen, tyyliin käydään elokuvissa, laskettelemassa tms. – ei koko perhe yhdessä. Päätin nyt että uuden vuoden toiveeni ja unelmani on tosissaan matkailu yhdessä, vaikka se olisi miten haasteellista! Mieluummin uuvun sitten vähän matkailusta kuin jätän sen tekemättä koskaan.
Siihen kotilomailuun.. Arkemme muistuttaa loma-aikana eniten, no, ihan tavallista kotiarkea. Ehkä eron tekee se, että teen töitä vähemmän tai en ollenkaan, ja nukumme yhdessä pitkään (tai kovasti yritämme, pienin poika ei juuri koskaan nuku pitkään). Ja sitten valvominenkin venähtää usein kun perhe-leffaillat alkavat aina myöhemmin ja venyvät nekin. Lomina saan nukuttua enemmän kuin yleensä, mutta nukkumisaikojen takia se ei täysin tunnu siltä, että olisin hyvin nukkunut. Ainakin itselleni pitkään nukkuminen tekee usein vain lisää väsymystä.
Loma-arkena on mukava katsella pienimmän kanssa lasten animaatioita, sellaisia mitkä saavat hänet hyvälle tuulelle. Hän rakastaa musiikkia, vauhtia ja värejä ja niitähän löytyy aika monista lasten elokuvista. Ulkoilu ja luonnon ihmettely yhdessä, ilman kiirettä ovat taikaa silloin kun sää sallii. Koska pojalta ei luonnistu juoksentelu ja kehoa lämmittävä liikunta ulkona kovinkaan hyvin niin sää toisinaan sotkee ulkoilusuunnitelmia. Pomppia, jos jotain hän osaa ja sekin toimii ulkona – kunhan joku kannattelee. 🙂
Koti näyttää useimpina kotoilupäivinä aikamoiselta sekasotkulta pojan leikkien jälkeen – hänellä on supertaito levittää kaikki tavarat joihin koskee, mutta vielä emme ole löytäneet yhteistä ymmärrystä siitä, miten tavaroita siivotaan. Laatikoista on kivaa ottaa pois tavaraa mutta takaisin niitä ei saisi laittaa.
Yritän pitää arjessamme – olipa lomaa tai ei – aina jonkunlaisen rytmin, vaikka nukkumaanmeno- ja heräämisajat heittelisi. Rytmi liittyy erityisesti pienimmän pojan ruokailuihin ja muihin arjen touhuihin. Vanhempien lastemme kanssa en ole ollut niin tarkka kellonajoista koskaan, mutta nuorimmaisemme on itse näyttänyt että hänellä on jonkinlainen sisäinen kello, jonka mukaan on selvästi paras toimia. Ja se sisäinen kello ilmoittaa aina päivittäin lähes samoihin aikoihin, milloin on nälkä, uni, wc hätä ja muuta – ja sen mukaan olemme oppineet toimimaan hänen parhaaksi.
Tänä vuonna nyt joululomalla olemme lähes vain olleet ja ihmetelleet elämää yhdessä, hyvin rennosti touhuten ja herkutellen. Vielä on reilu viikko jäljellä tätä, joten nautitaan siis. Aivoni haluaisivat kovasti ruksuttaa jo töissä kiinni mutta yritän hellittää sitä vimmaa, koska ennen joulua kävin totaalisen ylikierroksilla jo ja stressiä meinasi pukata pahemman kerran päälle. Nyt vaan rauhassa vuoden vaihteeseen siis..
