8 vuotta erityislapsen äitinä

Kahdeksan vuotta erityisen ihanaa, omanlaista elämää häämöttää pian maalissa, tai sanotaanko välietappina. Kun katson taaksepäin, tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki, kun nuorin lapsemme syntyi. Nuo kaikkien mahdollisten tunteiden sekoittamat yhteisen matkan alkuhetket eivät enää nyt tunnu niin raskaalta kokemukselta kuin joskus aiemmin. Luulen, että mieleni on osannut laittaa asiat järjestykseen ajan kuluessa, ja …

Ennen kuin meistä tuli erityislapsiperhe – asioita, jotka olisin halunnut tietää

Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä “melkein tavallista”, sinne aikaan jolloin nuorimmaisemme ei ollut vielä syntynyt. Haluaisin todella sivistää tuon aikaista itseäni enemmän erilaisuudesta ja ennen kaikkea siitä, ettei tuntematonta tarvitse pelätä liikaa koskaan. Tiedän että mikään järkipuhe nuoremmalle minälleni ei olisi karsinut kaikkia pelkoja ja sitä hysteriaa pois, mitä …

Minun aamurutiinini – pieni hetki ennen kuin päivä alkaa

Herään arkiaamuisin nykyään noin puoli seitsemältä. Herätyskello ei soi varmaan ikinä ilosta – mutta se on hetki, jolloin talo on vielä hiljainen. Ennen pienimmän pojan koulunalkua heräsimme vasta kahdeksalta, mutta nyt taksikuljetuksen ja pidemmän koulumatkan myötä aamumme ovat aikaisempia. Ennen kuin pojan aamutoimet alkavat, ehdin rauhassa tehdä omat aamutoimet ja keittää kahvin. Jos vaan ehdin, …

Näin lapsen pyörätuoli muutti arkeamme

7-vuotias erityislapsemme sai viime keväänä pyörätuolin. Ajatus oli hyvin käytännöllinen – pyörätuolista tulisi apu koulupäivien pidempiin siirtymiin, ulkoiluun ja tilanteisiin, joissa kävely tuettuna käy liian raskaaksi tai hitaaksi. Poikamme osaa kävellä, mutta vain tuetusti eli avustajan taluttamana tai jostain kiinni pitäen. Pyörätuolin ei ollut tarkoitus korvata kävelyä, vaan tukea arkea niissä kohdissa, joissa keho ja …

Tätä en kehtaa sanoa ääneen erityislapsiarjesta

On asioita, joita ei sanota ääneen. Ei siksi, etteivät ne olisi totta, vaan siksi, että ne tuntuvat vääriltä sanoa. Erityislapsiarjessa on paljon rakkautta, sitkeyttä, ylpeyttä ja iloa. Niistä on helppo puhua ja niitä jopa odotetaan. Voin kertoa miten pieni erityisemme saa meidät nauramaan ja hymyilemään sekä tuntemaan ainutlaatuista rakkautta joka päivä. Voin kehua sitä, miten …