Herään arkiaamuisin nykyään noin puoli seitsemältä. Herätyskello ei soi varmaan ikinä ilosta – mutta se on hetki, jolloin talo on vielä hiljainen. Ennen pienimmän pojan koulunalkua heräsimme vasta kahdeksalta, mutta nyt taksikuljetuksen ja pidemmän koulumatkan myötä aamumme ovat aikaisempia. Ennen kuin pojan aamutoimet alkavat, ehdin rauhassa tehdä omat aamutoimet ja keittää kahvin.
Jos vaan ehdin, istun ennen pojan herättämistä hetken aivan hiljaa, silmät kiinni. Ehkä katselen ikkunasta ulos, ja jos on talvi, huomaan pimeyden ja lumen. Jos on kesäaikaa, huomaan valon. Aamut tuntuvat eri vuodenaikoina ihan erilaisilta.
Teen aamuun kuuluvat omat toimet hammaspesuineen ja pukeutumisineen ja herätän sitten vasta meidän taksikyytiläisen aamutouhuihin.
Kun poika sitten herää, aamun rytmi muuttuu. Silloin ollaan jo toisten aikatauluissa, toisten tarpeissa ja päivän vaatimuksissa hetken aikaa. Autan pojan wc-asioissa, puen hänelle vaipan ja vaatteet, sitten syömme aamupalaa yhdessä; muroja, puuroa tai leipää yms. Nautin ensimmäisen mukin kahvia. Taustalla meidän yläastelainen herää ja aloittaa aamutoimet.
Syötyämme kello on yleensä jo niin paljon että on aika alkaa pukemaan pojalle ulkovaatteita, josta siirrytään pian ulos odottamaan taksia. Maanantaisin pyörätuoli kulkee mukana kotoa kouluun ja tulee takaisin perjantaina.
Pojan taksin lähdettyä juon usein rauhassa toisen kupin kahvia. Jos olen nukkunut tosi huonosti (tai en juuri ollenkaan) edellisenä yönä, saatan tässä kohtaa yrittää korjata tilanteen jatkamalla unia jonkun aikaa, jotta pystyn tekemään päivän tarvittavat työt. Tämä on asia jonka olen alkanut itselleni sallia viimeisen parin vuoden aikana käytännössä ja päättänyt että sitä ei enää mikään vie minulta pois; vapautta kerätä voimia erityislapsiarjessa, jos ja kun se on tarpeen.
Silloin kun tunnen itseni hyvin levänneeksi, saatan aloittaa työt heti aamusta – tai tehdä muutaman pois alta ennen huilia. Harvoin mutta joskus, olen kokeillut sitäkin, että hyvän yön päätteeksi heräänkin tekemään akuutteja tai roikkuneita töitä pois jo esimerkiksi puoli kuudelta – jolloin työpöytä on niin sanotusti puhdas jo pojan herätessä. Mies lähtee töihin yleensä jo ennen kuin muut herää, siksipä lasten lähettäminen kouluun on vastuullani.
Tällainen on minun aamuni. Meidän näköisesti tavallinen ja kahvin tuoksuinen. Juuri sellainen, joka sopii tähän meidän elämään.
