Kun erityislapsi ei puhu, vanhemman on opeteltava kuuntelemaan vähän toisella tavalla, koko sydämellään.
Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Kun erityislapsi ei puhu, vanhemman on opeteltava kuuntelemaan vähän toisella tavalla, koko sydämellään.
Syksyn koulunaloituksen piti tuoda helpotusta arkeen, mutta se toikin mukanaan pelon ja unettomat yöt.
Kahdeksan vuotta erityisen ihanaa, omanlaista elämää häämöttää pian maalissa, tai sanotaanko välietappina. Kun katson taaksepäin, tuntuu kuin siitä olisi vain pieni hetki, kun nuorin lapsemme syntyi. Nuo kaikkien mahdollisten tunteiden sekoittamat yhteisen matkan alkuhetket eivät enää nyt tunnu niin raskaalta kokemukselta kuin joskus aiemmin. Luulen, että mieleni on osannut laittaa asiat järjestykseen ajan kuluessa, ja …
Kerron millaisia meidän yömme ovat nykyään, mistä yöheräily usein johtuu ja mitä olemme vuosien aikana oppineet.
Kun lapsella ei ole puhekykyä eikä itsenäistä kävelyä, koulun alku tuntuu vanhemmista valtavalta askeleelta. Silti ensimmäinen kouluvuosi on opettanut meille jotain tärkeää.
Kuvittelin, että hiihtoloma tarkoittaisi hitaita aamuja. Sellaisia, joissa kukaan ei tarvitse minua ennen yhdeksää.
Kehitysvamma estää joskus kertomasta sen kaikkein tärkeimmän: mihin sattuu, kuinka paljon ja millainen olo on.
Tänään aika pysähtyi pojan sängyn äärelle. Siihen kohtaan, jossa köllöttelin suurimman osan päivästä erityisen poikamme vieressä.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kaikki oli vielä “melkein tavallista”, sinne aikaan jolloin nuorimmaisemme ei ollut vielä syntynyt. Haluaisin todella sivistää tuon aikaista itseäni enemmän erilaisuudesta ja ennen kaikkea siitä, ettei tuntematonta tarvitse pelätä liikaa koskaan. Tiedän että mikään järkipuhe nuoremmalle minälleni ei olisi karsinut kaikkia pelkoja ja sitä hysteriaa pois, mitä …
Oli merkkejä jo vauvana, mutta en ollut valmis näkemään niitä. Kaikki näytti ulospäin melkein tavalliselta, ja niin halusinkin uskoa. Jälkikäteen ymmärrän, että kehitysvamman merkit olivat olemassa jo varhain – silloin vain sivuutin ne, sekä omat tunteeni että lääkäreiden huomiot.
Tämä teksti kertoo niistä asioista, joihin lapsen kehitysvamma piirtää rajan – ja siitä, miltä se tuntuu äidin sydämessä.
Normaalilla elämällä tarkoitetaan usein jotain, mitä ei koskaan määritellä ääneen, mutta silti lähes kaikki tuntuvat tietävän, miltä sen pitäisi näyttää. Minäkin olen pitkään tiennyt.. ainakin luullut tietäväni. On olemassa se sellainen hiljainen muotti, jossa arki rullaa, aikataulut pitävät suurin piirtein, yö palauttaa, keho toimii ennakoitavasti ja elämässä on tilaa joustaa. Ja jos näin ei ole, …