Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Syyskuu on taas täällä jo pitkällä. Ja jotenkin tuntuu, että vastahan kesä alkoi. Päivät hujahtaa ohi töitä tehden, asioita hoitaen, lapsia kuskaten ja yrittäen siinä kaiken keskellä pitää itsensäkin jotenkin kasassa. Aamulla aloittaa yhden päivän ja yhtäkkiä huomaa, että ilta on jo käsillä ja taas viikonloppu. Sitten tulee seuraava aamu. Tässä kuussa olen ollut tavallista …
Tänään työtuttuni soitti minulle ja kysyi heti puhelun alkuun: Mitä kuuluu? Jostain syystä tämä kysymys saa minut lähes aina hieman hämilleni, vaikka sehän on maailman tavallisin kysymys. Small talkia, johon kai kuuluisi vastata reippaasti, että hyvää, mitäs sinulle? Minä alan kuitenkin miettiä. Mitä minulle oikeastaan kuuluu? Mitä tästä kaikesta pitäisi tiivistää juuri tähän hetkeen? Ja …
Kesä. Ei herätyskelloa. Ei kiirettä. Jostain syystä olen rakentanut mielessäni ajatuksen, että juuri tältä palautumisen kuuluu näyttää. Lapsilla on kesäloma, joten minäkin annan itselleni luvan nukkua pitkään. Ajattelen joka kesä samalla tavalla: nyt ei tarvitse elää kello kaulassa. Nukun aamulla niin pitkään kuin väsyttää, jotta jaksaisin paremmin päivän. Silti huomaan vuodesta toiseen miettiväni samaa asiaa. …
Leipä. Tuo suomalaisen arjen kulmakivi, kiireisen aamun pelastaja ja iltapalan luotettava ystävä. Jos joku olisi vielä pari kuukautta sitten vihjannut, että voisin olla yli kuukauden ilman leipää, olisin todennäköisesti nauranut, haukannut ruisleivästä palan ja jatkanut elämääni täysin vakuuttuneena siitä, että tässä nyt puhutaan aivan tarpeettomasta hömpästä. Sillä leipä ei ole ollut minulle vain ruokaa. Se …
Elämäntapamuutos ei yleensä näy ensimmäisenä peilissä, vaan se tuntuu. Minulla on nyt takana kuukausi ruokavaliomuutosta ja pari viikkoa kevyempää, mutta säännöllistä lihaskuntoharjoittelua kotona. Ei rääkkitreenejä, ei hikisiä HIIT-sessioita – vaan pieniä hetkiä pitkin päivää, kehon aktivointia ja lihasten herättelyä. Ja ehkä juuri siksi tämä on tuntunut… yllättävän mahdolliselta. Vatsa rauhoittui – ja se tuntuu arjessa …
Kevät saa kummia aikaan omassa jaksamisessa ja motivaatiossa. Kaikki ei ole kuitenkaan yhtä ihanuutta..
En herännyt tänään erityisen onnellisena. En myöskään väsyneempänä kuin yleensä. Aamu oli ihan tavallinen – sellainen, jollaisia suurin osa päivistä on. Ja silti jossain ensimmäisen kahvikupin ja arkisen hässäkän välissä tajusin: kaikki on juuri nyt hyvin. 1. Vaihtelevat päivät Niin.. flunssaa, vauhtia ja tilanteita kyllä – mutta jotenkin tykkään kun elämässä sattuu ja tapahtuu. Silloin …
Oi miksi arkielämä annat justiin silloin unettomuutta, kun eniten odotan muuta? Juuri silloin, kun tunnen vähemmän stressiä, ja kun elämä soljuu muuten mukavasti eteenpäin? Jotkut viisaat väittää, että elämässä vallitsee aina vastavoimat – oli se sitten hyvä ja paha, yin ja yang tai mikä ikinä. Onko siis niin, että koskaan ei voi olla niin hyvää, …
Tänä aamuna tajusin poikani kommentista jotain niin riemukasta. Olimme saaneet itsemme aamurutiinien jälkeen kotipihalle, johon minä jäisin pienimmän pojan kanssa odottamaan taksia ja keskimmäinen jatkaisi kävellen matkaa koulubussille. Keskimmäinen poikani sanoi ennen lähtöään ”Katso miten kirkas aamu jo on, nythän ei ole enää pimeää!” Jäin oikein ihmettelemään tätä. Totta tosiaan – yhtäkkiä emme seiso aamun …
Opettele hoitamaan ja vaalimaan tärkeintä ystävyyssuhdetta elämässäsi: ole itsesi paras ystävä.
Se ei keskustele kehopositiivisuudesta eikä tunne Ozempicia tai vaikuttajia. Se laskee. Ja vastaa rehellisesti.
Neljäkymmentä täytettyäni huomasin hiljalleen minussa kehittyvän jotakin yllättävää. Stressi ei ole kadonnut elämästäni – mutta sen kohteet ja käsittelytapa vaihtuivat. Enää en jaksa käyttää energiaa asioihin, joihin ennen takerruin hampaat irvessä. Ehkä kyse on iästä, ehkä kokemuksesta, ehkä vain siitä, että elämä on opettanut valitsemaan taistelunsa vähän tarkemmin. Tässä asioita, joista en enää stressaa yli …