On jotenkin ironista, miten voi samaan aikaan syödä “tosi hyvin” ja silti voida huonosti. Tämäkin oivallus tuli minulle vähän vahingossa. Otin noin pari viikkoa sitten käyttöön kalorilaskurin, kun tajusin syöneeni ihan liikaa kaloreita suhteessa omaan kulutukseeni ja siihen, että haluan hoikistua. Olen siis toista kuukautta panostanut ruokavalioon, siihen että keskityn puhtaampiin valintoihin ja vähennän sokeria sekä kaikkea mikä ei sovi herkälle vatsalleni. Samalla haluan hoikistua pysyvästi. Tajuttuani päivän kokonaiskalorien määrän ”liian suureksi”, kaikista hyvistä valinnoista huolimatta, pienensin maalaisjärjellä arvioiden annoksiani vastaamaan sitä kalorimäärää, mitä tavoittelen syöväni päivässä. Eipä mennyt montaa päivää siitä kun tunsin rämpiväni täysin sumussa ja ennen kokematon väsymys iski päälle.
Kun kalorivaje vei kirjaimellisesti voimat
Pääsin ilmeisen nopeasti kalorivajeeseen. Huomasin jopa että jotain pientä muutosta alkaa näkyä ja tuntua kehossa. Mutta se väsymys ei todellakaan sitten ollut enää normaalia. Raskasta, sumuista uupumusta – kuin kävelisin meren pohjassa paineessa. Jokainen askel tuntui hitaalta, silmiä vedettiin väkisin kiinni ja ajatus ei oikein kulkenut. Ajattelin tuossa reilun viikon ajan, että tämä kuuluu asiaan, ja että keho vain “totuttelee”.
Enhän minä syönyt hiilareita juuri lainkaan
Minulla oli yksi periaate: en ala punnita ruokaa gramman tarkkuudella. Halusin mennä maalaisjärjellä ja silmämääräisellä arviolla. Se toimi… kunnes ei enää toiminut.
Kun olo ei helpottanut, päätin katsoa aterioitani uudestaan vähän tarkemmin. Ja siinä kohtaa tuli se hetki, kun palaset loksahtivat paikoilleen: Minun päivän lämpimissä aterioissa ei ollut käytännössä lainkaan hiilihydraatteja.
Olin ajatellut, että kyllähän salaatti riittää kanan, lihan tai muun kanssa, mutta todellisuudessa salaattia oli paljon vähemmän kuin kuvittelin, eikä se yksin tuo juurikaan energiaa. Eli olin käytännössä vetänyt itseni kalorivajeeseen ja samalla kunnon energiavajeeseen. Ei ihme, että väsytti.
Pienellä muutoksella yllättävän iso vaikutus
Toissapäivänä päätin tehdä pienen korjausliikkeen.
- lisäsin lämpimille aterioille vähän riisiä
- söin enemmän kasviksia (oikeasti enemmän, en “mielikuvissa enemmän”)
- lisäsin aamupalalle yhden hedelmän
Ja sitten tapahtui jotain, mikä tuntui melkein liioitellulta: Se auttoi heti. Seuraavana päivänä olo oli selvästi kevyempi. Eilen jaksoin ihmeen virkeänä koko päivän, vaikka piti lasten kanssa ravata päivystyksessäkin ja kaikkea – ilman sitä merenpohja-fiilistä ja päiväunia.
Miksi hiilarit eivät ole vihollinen
Tämä oli minulle tärkeä muistutus siitä, että hiilihydraatit kuuluvat ruokaan myös ja ovat keskeinen energianlähde. Tästä pääsenkin eteenpäin taas vähän viisaampana ja ruokiani lisää viilaamaan. Kehoa kannattaa kuunnella! Ehkä on pakko alkaa punnita ruokiaan ymmärtääkseen missä mennään, ainakin kertaalleen – niin sitten se maalaisjärkikin kasvaa!
Lue myös
Mielen ja vatsan yhteys – näin ruokavalio vaikuttaa hyvinvointiin ja mielialaan
