Meidän erityisellä pikkumiehellämme on ollut jo ainakin vuoden verran jonkin asteisia nukkumishaasteita. Vauvana hän nukkui välillä hyvin, välillä huonommin. Arki oli sellaista ihan tavallisen tuntuista vauva-arkea, mitä nukkumiseen tulee. Sittemmin öisin on ollut toistuvan heräilyn jaksoja aika säännöllisesti. Hyvin pitkän aikaa kuvittelin ja vakuutin itseäni, että taas on meneillään jokin kehitysjakso ja poika heräilee vauhdikkaisiin uniinsa, näinhän meillä on mennyt pikkulapsiarjen yöt isoveljienkin kohdalla.
Tavallisia yön kauhukohtauksia vai jotain muuta?
Viimeisen vuoden aikana tuo heräily alkoi kuitenkin ottaa todella voimille. Hyvin tyypillinen ”huono yö” meille oli sellainen, että poika meni nukkumaan 10-11 välillä illalla ja nukahti suht nopeasti, mutta heräsi 1-2 tunnin päästä itkemään. Itku vaan voimistui, jos poikaa meni silittelemään ja kun hänet nosti syliin lohduttaakseen, itku muuttui karjumiseksi, sellaiseksi että tuntui kuin hän näkisi painajaista eikä tajuaisi todellisuutta.
Okei, tällaisia ”kauhukohtauksia” meillä on ollut isommillakin lapsilla pieninä, ajattelin tästäkin jonkun aikaa. Yleensä tällaista ”kauhukohtausta” seurasi pitkän pitkä lohduttelun, silittelyn, taputtelun hetki joka kesti vartin, tunnin.. jonka jälkeen poika taas nukahti lopulta. Sitten kun oli on mennyt taas pari tuntia, alkoi sellainen jatkuva ähinä ja heräily, jota jatkui ainakin 2-3 tuntia. Tänä aikana poika heräili mutta nukahti nopeasti takaisin kun häntä vähän silitti. Voimat menee aina tässä kohtaa yötä, kun omat aivot nukkuisivat mutta on pakko nousta taputtelemaan pientä jatkuvasti, monta kertaa yössä.
Aika kauan jaksoin edellisen kaltaisia öitä, ennen kuin aloin ajatella että ehkäpä tämä ei ole ihan normaalia. Emme tosiaan valvoneet öitä vanhempien lasten ollessa saman ikäisiä. Nyt olen ollut väsyneempi kuin ikinä eläissäni, muutamat viime vuodet. Tottakai pojan erityishaasteet ja tuore diagnoosi vaikuttavat muutenkin jaksamiseen, mutta unihaasteet olivat ehkä jotakin todellista, uutta ongelmaa, mietin.
Pitkävaikutteinen melatoniini lapselle
Kävimme viime vuoden lopussa pojan asioiden johdosta taas vuosittaisella kontrollijaksolla sairaalassa. Otin vihdoinkin puheeksi nämä nukkumishaasteet ja oman jaksamiseni. Lääkäri suositteli kokeilemaan lapselle melatoniinia, ja siihenhän me sitten tartuimme toiveikkaina. Aluksi otettiin kokeiluun pitkävaikutteinen melatoniini, jonka pitäisi auttaa pitämään unta yllä pidempään yöllä.
Ensimmäiset 2 viikkoa melatoniinin kokeilun aloittamisesta olivat täydellisiä: Poika nukkui täysiä öitä heti, vaikka lääkäri oli sanonut että vaikutuksen voi nähdä vasta viikkojenkin jälkeen. Emme lähteneet liikkeelle täydellä 2mg annoksella vaan puolitettiin se, mikä tuntui riittävän. Kahden viikon jälkeen alkoi kuitenkin ilmetä taas levottomuutta öisin, ja heräilyt jatkuivat. Ajattelimme, että ehkäpä se 2mg annos on tarpeen, mutta aina kun annoimme illalla sen, yö oli vieläkin pahempi. Ihan kuin pojalla olisi ollut huono olla.
Lopulta väsyin ja päätin yhtenä iltana että en anna nyt yhtään mitään pojalle, nukkuu tai ei – ja sitten hän nukkuikin taas koko yön heräämättä, ja seuraavan, ja seuraavan..
Kokemuksia lyhytvaikutteisesta melatoniinista lapselle
Sopiiko melatoniini lapselle? Pienen onnellisen hetken taas nukuttuamme koko perhe hyvin, alkoi yölliset heräilyt jatkua. Tutkin tietoa lyhytvaikutteisista melatoniinivalmisteista ja sain lääkäriltä luvan kokeilla, mikä niistä voisi ehkä olla avuksi. Apteekista löytyi 1mg nopeavaikutteisia suussa sulavia tabletteja. Heti kokeilun alussa jo tuli pojan nukahtamiseen selvä muutos, ja hän nukahti puolessa tunnissa tabletin otettuaan. Ihana helpotus, ajattelin! Kuitenkin parin yön jälkeen alkoi taas uudenlainen levottomuus; poika alkoi taas heräillä noin 1-2 tuntia melatoniinin ottamisen jälkeen ja itkeskellä. Itkeminen oli vähäisempää kuin yleensä, mutta huomasin nopeasti että ei tästäkään ole apua.
Päädyimme lopettamaan melatoniinin kokeilut. Jossakin netin syövereissä tuli vastaan vinkki, että voisi kokeilla laittaa lapsi nukkumaan normaalia myöhemmin, jolloin hän todennäköisesti on niin väsynyt, ettei herää herkästi. Tästä saimmekin yllättäen hyvän tavan meidän arkeen! Olemmekin nyt antaneet pikku miehen leikkiä ja touhuta illat ihan rauhassa, kunnes uni valtaa väkisin mielen. Sen jälkeen uni tulee ongelmitta, ilman lisävalmisteita ja heräily on ”kevyempää”. Olemme silloin tällöin ottaneet nopeavaikutteisen melatoniinin tähän lisäavuksi.
Melatoniini on pelastanut yön muutaman kerran viime aikoina niin, että kun poika on puolilta öin herännyt itkemään hysteerisesti, olemme antaneet siinä kohtaa tabletin ja rauhoitelleet takaisin nukkumaan. Tässä kohtaa annettuna melatoniini on tehnyt paremmin tehtävänsä, ja poika on nukkunut lähes aamuun saakka heräilemättä.
Huh! Aikamoinen kokeilun ja ihmettelyn vuoristorata tämä on ollut! Saimme viime viikolla tietää lopultakin virallisen diagnoosin pojallemme, ja tuohon diagnoosiin kuuluu usein univaikeudet. Tämä tieto jollain tasolla auttoi ymmärtämään haasteita, joita meillä on ollut. Samalla varmistui se tunne, ettei meidän yöheräilyt ole olleet ihan niitä täysin ”normaaleita” joita pikkulapsilla on toisinaan muutenkin.
Voiko melatoniinia antaa lapselle huolettomasti?
Hyvä kysymys! Selvää vastausta en ole itse löytänyt netistä. Lääkärimme mukaan melatoniinia voi antaa lapselle, kunhan annostus on oikea. En itse suosittele ketään vain kokeilemaan suin päin tai käyttämään melatoniinia lapselle, jos ei ole täysin selvää tarvetta. Tällaiset tilanteet, joissa muut keinot eivät enää auta ja laosella on esimerkiksi erityistarpeita ja taustalla jokin sairaus tai tila, joka vaikuttaa uneen – kannattaa ehdottomasti kysyä lääkäriltä, voisiko melatoniini auttaa. Vanhempien ja muun perheen jaksaminen on tärkeää!
En tiedä miten meidän yöt tästä jatkuvat, hyvin todennäköisesti tilanne elää ja muuttuu edelleen. Seuraavaksi olen suunnitellut kokeiluun painopeittoa lapselle. Jospa se kaikkien muiden niksien kanssa toisi pysyvämmän avun!
3 ajatuksia aiheesta “Melatoniini lapselle, meidän kokemuksia”