Ystävyys mielletään arkisessa elämässä eniten toiseen kohdistuvaksi kaveruudeksi, ajatuksiksi ja teoiksi. Hyvä ystävä on luottokumppani elämän vaikeuksissa sekä kaveri jakamassa ilon hetkiä. Ystävä on kuuntelija ja tukija. Ystävä on hyvää seuraa. Toisilla ihmisillä on elämässään hyvin paljon ystäviksi verrattavia ihmisiä, joillakin vain harvoja ja valittuja.
Olipa niitä ystäviä paljon, vähän tai ei ollenkaan, yksi asia pitäisi olla kunnossa pohjalla joka tapauksessa. Jos tämä asia ei ole kunnossa, ei kaikki nuo ulkoiset ystävyyssuhteetkaan välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Sinun pitäisi olla ennen muita itsesi paras ystävä. Sen jälkeen vasta muiden.
Ole lempeä ja hyvä ystävä itsellesi
- Ole armollinen itsellesi. Jos et aina pysy asettamissasi deadlineissa, sorrut herkuttelemaan, et jaksa harrastaa liikuntaa tai jotakin muuta mitä olit ajatellut vaativan itseltäsi – so what! Huomenna voit yrittää uudelleen ja jatkaa siitä, mihin jäit. Kun itsensä sallii myös epäonnistua, elämä on kevyempää.
- Opettele mukautumaan muutoksiin. Tämä on ollut haaste itselleni, mutta ehkäpä suurin apu! Mielen ei saisi antaa seota, jos suunnitelmat eivät toteudu. Suunnitelmat voi uudelleen järjestää!
- Kuuntele omia kehon viestejä. Jos aivot sanovat kehon olevan väsynyt, kunnioita sitä. Salli itsellesi lepoa ja palautumista, vaikka se tarkoittaisikin asioiden siirtämistä eteenpäin.
- Älä ole pitkävihainen itseäsi kohtaan. Me kaikki teemme mokia ja virheitä. Itsensä syyttely ei auta mitään. Pohdi sen sijaan, mitä opit kokemastasi? Mitä voit tehdä jatkossa toisin?
- Hyväksy elämän ja arjen keskeneräisyys. Kaikki ei tule koskaan valmiiksi. Jos jonkun asian voi ja saa tehdä hiljalleen valmiiksi, tai siirtää tarvittaessa eteenpäin niin miksi et ottaisi rennommin?
- Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, heikkouksinesi. Helppo sanoa, tiedän! Pienin askelin eteenpäin. Katso peilistä kuvaasi ja kerro sieltä näkyvälle henkilölle että sä olet hyvä tyyppi. Sulla on kehitettävää asiassa X, ja voit tehdä asialle jotakin!
Ole hyvä itsellesi kasvattamalla muutoksensietokykyä
Ajattelin olla tänään hyvä ystävä itse itselleni. Olin suunnitellut ennakkoon tekeväni tänään kauan roikkuneita työtehtäviä pois alta, ja opiskelevani. Olin päättänyt siivota kodin ja pestä ison kasan pyykkiä. Olin ajatellut vielä treenaavanikin. Mitähän oikein kuvittelin?
Olin luonut ennakkoon suunnitelman asioista, jotka hoidan tänään pois kun minulla on aikaa, vaan kuinka kävikään? En saanut nukuttua viime yönä kuin muutaman hassun tunnin lapsen valvotettua. Pakko myöntää, että se harmittaa koska näin käy tosi usein ja rehellisesti sanoen, pieni maailmani hajoaa pääni sisällä joka kerta, kun suunnitelmat eivät toteudu. Pakko tässä on silti myöntää että olen vajavainen, että en ole supernainen. Minulla ei ole yliluonnollisia voimia jaksaa.
En siis ole tänään saanut aikaiseksi juuri mitään muuta, kuin pakollisen arjen ja lasten hoidon. Muut hetket olen maannut sohvalla silmät ristissä ja yrittänyt palauttaa voimiani jostakin. En tiedä, koska teen suunnittelemani asiat mutta en ainakaan tänään, ja se on täysin ok!
Näin ei ole ollut aina. Minulla oli monen monta vuotta tapana repiä itsestäni irti aivan liikaa ja suorittaa arkea, tehtävä toisensa perään tehden kaikki mahdollinen valmiiksi aina heti, kunnes olen poikki ja hermot alakavat pettää. Olen tehnyt töitä yrittäjänä myös öisin, viikonloput, illat. Niin paljon, ettei oikein enää ole tietoakaan vapaa-ajoista tai -päivistä. Keho ja läheiset ihmiset yrittivät viestittää ottamaan rennommin kauan. Lopulta taivuin, ja se on ollut ainoastaan hyvä juttu! Nuorimman lapsemme syntymä ja erityishaasteet viimeistään laittoivat asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja huomasin, että maailma jatkaa olemassa oloaan edelleenkin, vaikka en ole koko ajan suorittamassa töitä. Ja asiat järjestyy usein omallakin painollaan, pakottamatta!
Opettele päästämään tarpeen vaatiessa irti
Kaikkea ei voi kontrolloida
Paras oppini, mitä olen viime vuosina elämältä saanut, on että kaikkea ei voi millään suunnitella ennalta. Vaikka sitä haluaisi asioiden miten kovasti menevän tietyllä tapaa, se keventää elämää kun samalla hyväksyy, ettei kaikkea voi millään kontrolloida. Toisinaan maailmankaikkeus kääntää asiat päälaelleen tai vie ne uuteen suuntaan. Miten hyvältä tuntuukaan jälkikäteen oivaltaa yhteyksiä eri asioiden välillä, ja todeta että kaikki menikin lopulta hyvin, tai ehkäpä juuri niin kuin oli kenties tarkoitettu!
Ajatus aiheesta “Ole itsesi paras ystävä”