Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Nykyään puhutaan valtavasti omasta ajasta. Kun katsoo somea, oma aika kuvataan usein tyttöjen iltoina, pitkinä joogaretriitteinä tai viikonloppureissuina ilman perhettä. Itselläni se oma aika on nykyään melkein tässä: 15 minuuttia yksin ruokakaupassa pohtimassa seuraavien päivien ruokalistoja. Jos aletaan oikein pilkkua viilaamaan, enpä tiedä onko minulla mitään muutakaan omaa aikaa – ellei työhön uppoamista tai viittä …
Haluaisitko pois oravanpyörästä, mutta et tiedä mistä aloittaa? Ehkä et tarvitsekaan suurta muutosta – vaan yhden pienen erilaisen valinnan.
Hyvä päivä ei välttämättä synny siitä, että tekee enemmän tai tekee oikein.
Olen 43-vuotias äiti, jonka viikon suurin ilonaihe on kaksi lihaskimppua hakkaamassa toisiaan elokuvassa.
Olen sellainen jännittäjä, joka ei pelkää korkeita paikkoja tai pimeää. Spontaani extreme-yllytyshulluus elää minussa kaikin puolin muuten, mutta ei sosiaalisesti. Minua eivät jännitä fyysiset asiat, vaan tilanteet, joissa minun pitää olla vähän esillä. Useimmiten ne liittyvät työhön. Yrittäjyyteen. Hetkiin, joissa pitäisi sanoa jotain järkevää, olla asiantuntija, näkyä tai kuulua edes vähän. Vastata, esiintyä, julkaista, ottaa …
Opettele hoitamaan ja vaalimaan tärkeintä ystävyyssuhdetta elämässäsi: ole itsesi paras ystävä.
Koetko, että on vaikea sanoa Ei? Se on vaikeaa, mutta siihen voi oman kokemukseni mukaan oppia. Oman hyvinvoinnin edellytys on se, että toimii välillä kuten itselle on paras. Jos joku pyyntö saa ahdistumaan heti salamana, hylkää se, jos mahdollista.
Vuosi 2025 ei tullut elämääni kovalla rytinällä. Se tuli hiljaa. Muutoksina, jotka ensin jännittivät, ja vasta jälkeenpäin näyttäytyivät lahjoina. Sellaisina, joita ei osaa pyytää, mutta joita ehkä tarvitsee. Vuosi 2025 opetti luottamaan virtaan Meidän pienimmän pojan koulutie alkoi tänä vuonna erityislasten pienryhmässä. Jännitin sitä etukäteen enemmän kuin haluaisin myöntää. Pelotti, mitä muutos tuo tullessaan. Pelotti, …
Koin yhtenä aamuna yllättävän kohtaamisen, joka avasi silmäni. Normaalisti arkiaamut ovat silkkaa selviytymistä. Arki rullaa omalla painollaan: lapset valmiiksi, vaatteet päälle ja ulos ovesta sekä ihan oma aamushow meidän pienimmän erityisen kanssa. Välillä en edes muista, mihin vuodenaikaan eletään. Ajatukset kiertävät rutiinien kehässä ja katse suuntautuu enemmän seuraavaan tehtävään kuin siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. …
Aurinko. Se paistaa oikeasti. Ei vain vilahtamalla pilvien takaa viiden minuutin ajan, vaan ihan kunnolla, lämpimästi ja kirkkaasti. Kevätaurinko tekee jotain ihmeellistä mielelle ja keholle – yhtäkkiä herään vähän helpommin, kahvi maistuu paremmalta ja asiat, jotka vielä viikko sitten tuntuivat raskailta, eivät paina ihan niin paljon. En tiedä, johtuuko se valon määrästä vai siitä, että …
Edelliset 2 vuotta olivat aikaa, jolloin uskoin satuihin. Uskoin siihen, että elämässäni on korjattavaa ja että minun on tehtävä uusia valintoja, jotka liittyi työhöni. Tein sitten valintoja, jotka tuntuivat hetkessä oikeilta, mutta jälkikäteen huomasin nopeasti, että ne veivät minut vain kauemmas itsestäni ja hyvinvoinnista. Työni ja sen mukana tulevat kuviot olivat kuin väärinymmärretty tanssi: astuin …
Itselleni marraskuu on vuoden synkin kuukausi, kun valoa ei juuri näy ja kaamos alkaa tuntua toden teolla. Tämä kuukausi tuntuu olevan jossain syksyn ja talven välimaastossa, täynnä hämärää, sateen ropinaa, jäistä räntää ja ensimmäisiä pakkasaamuja. Ja väsymystä! Onhan marraskuu toki myös tilaisuus pysähtyä, kääriytyä vilttiin, ja kenties löytää uusia tapoja nauttia omasta arjesta, jos katsotaan …