Vuosi 2025 ei tullut elämääni kovalla rytinällä. Se tuli hiljaa. Muutoksina, jotka ensin jännittivät, ja vasta jälkeenpäin näyttäytyivät lahjoina. Sellaisina, joita ei osaa pyytää, mutta joita ehkä tarvitsee.
Vuosi 2025 opetti luottamaan virtaan
Meidän pienimmän pojan koulutie alkoi tänä vuonna erityislasten pienryhmässä. Jännitin sitä etukäteen enemmän kuin haluaisin myöntää.
Pelotti, mitä muutos tuo tullessaan. Pelotti, miten hän sopeutuu. Pelotti, miten minä jaksan.
Jälkikäteen huomaan ajattelevani, että tämä muutos oli hyvä. Ja huolimatta aikaisemmista aamuista olen jaksanut paremmin kuin ennen.
Vuosi 2025 opetti minulle, että joskus ei ole tarkoitus taistella virtaa vastaan. Joskus on tarkoitus uskaltaa mennä sen mukana.
Vuosi 2025 opetti, että asiat järjestyvät – vaikka järki väittää muuta
Tämä vuosi on ollut minulle täynnä tehtäviä, vastuuta ja päiviä, joiden kohdalla olen vilpittömästi miettinyt, miten ihmeessä tästä selviän.
Ajanhallinta on tuntunut haastavalta. Jaksaminen on ollut koetuksella, vaikkakin eri tavalla ja vähemmän kuin aiemmin.
Ja silti, nyt kun katson taaksepäin, huomaan jotain yllättävää: kaikki tuli hoidettua, ja silti sain myös lepoa. Pieniä, mutta juuri oikean kokoisia hetkiä omaa aikaa.
Vuosi 2025 opetti, että joskus me jaksamme enemmän kuin luulemme – ja samalla myös sen, että lepo löytää meidät, kun sitä eniten tarvitsemme. Pitää vaan kuunnella itseään ja toimia sen mukaan!
Vuosi 2025 opetti, että äitiys ei lopu koskaan, se vain muuttaa muotoaan
Vanhin poikamme aloitti armeijan kesällä ja se oli kova paikka minulle äitinä, sekä aluksi myös pojalle.
Mutta päivä ja viikko kerrallaan siihenkin totuttiin. Kaikki järjestyi ja arki löysi uuden rytmin.
Ja samalla ymmärsin jotain tärkeää: äitiys ei pääty siihen, että lapsi kasvaa. Se ei katoa koskaan. Se kulkee mukana ehkä paikoin eri tavalla, mutta yhtä vahvasti.
Tämä vuosi opetti kuuntelemaan itseä ennen kaikkea
Vuosi 2025 opetti minulle ehkä tärkeimmän läksyn: itseä pitää kuunnella ennen muita, aina kun oma hyvinvointi on vaakakupissa edes vähänkin.
Intuitio näyttää lähes aina oikean suunnan, jos sille vain antaa tilaa. Kun omaa hermostoaan ja sen reaktioita oppii ymmärtämään, alkaa nähdä myös maailmaa ja muita ihmisiä ihan uudella tavalla.
Tämä vuosi opetti minulle lempeyttä itseä kohtaan. Ja sen, että se ei ole itsekkyyttä, vaan syvää viisautta.
Vuosi 2025 muistutti merkityksestä
Opin myös, että toisten auttaminen antaa elämään aivan omanlaistaan merkitystä.
Joskus se on kuulumisten kyselyä.
Joskus konkreettista apua.
Joskus vain sitä, että on hetken läsnä.
Mutta joka kerta se jättää jäljen, myös auttajaan. Ja ehkä juuri siinä on yksi elämän hienoimmista salaisuuksista: mitä enemmän jaamme, sitä enemmän meihin jää.
Mitä vuosi 2025 otti – ei mitään?
Kun aloin miettiä, mitä tämä vuosi otti, huomasin jotain yllättävää: en keksinyt mitään. Ei ollut isoja pettymyksiä. Ei tällä kertaa sellaisia ihmissuhteita, jotka olisivat vieneet minusta liikaa. Ei sellaista uupumusta, jossa olisi pitänyt kerätä itseään palasista.
Tämä vuosi oli varmaankin tasapainossa. Se ei tarkoita, etteikö elämässä olisi ollut haastetta. Erityislapsiarkemme on jatkuvaa, joka vaatii joka päivä. Mutta se ei vienyt minua. Se ei kaatanut. Se ei hajottanut.
Vuosi 2025 kantoi.
Se oli vuosi, joka antoi enemmän kuin vei. Vuosi, joka ei rikkonut – vaan vahvisti hiljaa. Ja ehkä joskus juuri se on suurin lahja, minkä mennyt vuosi voi meille antaa.
