Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Tänään työtuttuni soitti minulle ja kysyi heti puhelun alkuun: Mitä kuuluu? Jostain syystä tämä kysymys saa minut lähes aina hieman hämilleni, vaikka sehän on maailman tavallisin kysymys. Small talkia, johon kai kuuluisi vastata reippaasti, että hyvää, mitäs sinulle? Minä alan kuitenkin miettiä. Mitä minulle oikeastaan kuuluu? Mitä tästä kaikesta pitäisi tiivistää juuri tähän hetkeen? Ja …
Neljäkymmentä täytettyäni huomasin hiljalleen minussa kehittyvän jotakin yllättävää. Stressi ei ole kadonnut elämästäni – mutta sen kohteet ja käsittelytapa vaihtuivat. Enää en jaksa käyttää energiaa asioihin, joihin ennen takerruin hampaat irvessä. Ehkä kyse on iästä, ehkä kokemuksesta, ehkä vain siitä, että elämä on opettanut valitsemaan taistelunsa vähän tarkemmin. Tässä asioita, joista en enää stressaa yli …
Vuosi 2025 ei tullut elämääni kovalla rytinällä. Se tuli hiljaa. Muutoksina, jotka ensin jännittivät, ja vasta jälkeenpäin näyttäytyivät lahjoina. Sellaisina, joita ei osaa pyytää, mutta joita ehkä tarvitsee. Vuosi 2025 opetti luottamaan virtaan Meidän pienimmän pojan koulutie alkoi tänä vuonna erityislasten pienryhmässä. Jännitin sitä etukäteen enemmän kuin haluaisin myöntää. Pelotti, mitä muutos tuo tullessaan. Pelotti, …
Kehitysvammaisen lapsen vanhemman todellisuus? Luulen, että usein ulospäin meidän elämä näyttää aika tavalliselta. Käydään kaupassa, ulkoillaan, tehdään kotitöitä, töitä, suunnitellaan viikonloppua ja tulevaa. Saattaa jopa näyttää helpolta. Totuus on kuitenkin se, että arki kehitysvammaisen lapsen kanssa ei ole koskaan täysin tavallista – ja sen raskain puoli on usein näkymätöntä. Erityinen lapsemme on meille aurinko, ilo …
Aurinko. Se paistaa oikeasti. Ei vain vilahtamalla pilvien takaa viiden minuutin ajan, vaan ihan kunnolla, lämpimästi ja kirkkaasti. Kevätaurinko tekee jotain ihmeellistä mielelle ja keholle – yhtäkkiä herään vähän helpommin, kahvi maistuu paremmalta ja asiat, jotka vielä viikko sitten tuntuivat raskailta, eivät paina ihan niin paljon. En tiedä, johtuuko se valon määrästä vai siitä, että …
Kysyn vaan, onko muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jatkaa eteenpäin? Elämässä yleensäkään? Jos jumittuu paikalleen ja tyytyy siihen, mitä on ja uppoaa itsesääliin, eihän elämä etene enää ja ilo katoaa, vai mitä? Minulta kysytään usein, miten jaksan. Ehkä siksi että erityislapsen vanhemmuus on rankkaa, toisinaan erityislapsiperheen arki on sitä meille kaikille perheessämme. Useinkaan en nuku täysiä …
Itselleni marraskuu on vuoden synkin kuukausi, kun valoa ei juuri näy ja kaamos alkaa tuntua toden teolla. Tämä kuukausi tuntuu olevan jossain syksyn ja talven välimaastossa, täynnä hämärää, sateen ropinaa, jäistä räntää ja ensimmäisiä pakkasaamuja. Ja väsymystä! Onhan marraskuu toki myös tilaisuus pysähtyä, kääriytyä vilttiin, ja kenties löytää uusia tapoja nauttia omasta arjesta, jos katsotaan …
Keksin idean miten laskeutua pehmeästi syksyyn! Päätin suunnitella tulevalle syksylle oman bucket listin, johon laitan kaikkea pientä kivaa tekemistä ja tehtävää seuraaville kuukausille.
”Sun pitää päästä ulos, nähdä ihmisiä ja saada vaihtelua.” Kuulen usein tämän väittämän, milloin mistäkin taholta ja saan kutsuja sinne tänne ja tuonne, koska minunkin pitää välillä vaihtaa maisemaa ja viettää aikaa aikuisten kesken, nähdä ystäviä ja tutustua uusiin. Koska niin saa uutta energiaa ja sitten jaksaa paremmin. Perheenäkin pitäisi liikkua moneen paikkaan kylään ja …
Millainen on oikeanlainen arkielämän tasapaino? Tätä mietin, kun päivästä toiseen yritän saada to do-listoja lyhennettyä, antaa itselle omaa aikaa, nauttia vapaasta, huomioida lapset ja puolison. Joku jää aina vähemmälle huomiolle, useimmiten minä itse. Vaikka työskentelen nykyään kevytyrittäjänä ilman omaa y-tunnusta, ovat työpäiväni täynnä toimintaa – ja toisinaan tuntuu kuin olisin pyörremyrskyn silmässä. En tarkoita, että …
Viimeinen mahdollisuus kokea ja oppia täysin uutta ajattelutapaa palautumisesta on käsillä!