Miten hirveästi jännitinkään meidän erityisen ihanan koulun alkua! Ihan kuin aikoinaan päiväkodin arkea aloitellessa, pelkäsin kaikenlaista turhaa. Oltiinhan me käyty jo keväällä tutustumassa tulevaan luokkaan ja avustajiin, mutta silti edessä oli paljon vielä tuntemattomia yksityiskohtia; miten poika viihtyy taksissa, entä onko häntä vastassa aina joku koululla.. Oppivatko avustajat ymmärtämään poikaamme, hänen eleitään ja ilmeitään kuten me. Entä jos sattuu sitä sun tätä?
Kunhan sain pojan ensimmäisenä koulupäivänä taksiin pyörätuolin kanssa, niin kaikki rauhoittui hiljalleen. Odottelin ensin aikani että kohta kuitenkin puhelin soi, kun on jotain epäselvää tai muuta.. mutta mitään ei kuulunut. Lähetin kouluun mukaan vihon, johon olin käsin kirjoittanut eri teemoihin liittyen ohjeita ja tietoja pojan käyttäytymisestä, käsittelystä, kommunikoinnista ja tarpeista niin laajasti, että siinä ei voi paljon tulla epäselvyyttä enää. 😀 En tiedä, onko vinkkejäni luettu mutta luulen niin, koska kysymyksiä ei ole juurikaan kotiin tullut.
Eka luokka alkoi siis alle kymmenen oppilaan pienryhmäluokassa, jossa kaikki ovat erityisiä omilla tavoillaan. Jokaisella luokan oppilaalla on henkilökohtainen avustaja. Koulunkäynnin tavoitteet ja tavat niitä saavuttaa suunnitellaan jokaisen kohdalla erikseen, omannäköisesti. Meillä tavoite voi olla esimerkiksi lusikalla syömään oppiminen. Tavanomaiset ekaluokkalaisten tavoitteet ja etapit eivät siis pidä, vaan mennään sillä mikä on mahdollista. Nyt koulun alkaessa poikamme on edelleen kehittymiseltään siellä pikku taaperon tasolla. Hän ei kävele tai seiso ilman tukea, ei puhu sanoja ja tarvitsee aikuisen tuen ihan kaikessa, vaikka omaa tahtoa ja vauhtia riittääkin kaikessa tekemisessä riittämiin.
Odotukset ja tunnelmat ovat tosi hyvät nyt kun koulua on kaksi viikkoa takana. Taksikyydit ovat toimineet hyvin ja kaikki ilmeisesti on ok! Koulun jälkeen päivät jatkuvat iltapäiväkerhossa, ja fysioterapia sekä musiikkiterapia ovat osa koulupäiviä sillloin kun ei ole koulusta lomaa.
Pikku hiljaa mieleeni on hiipinyt, koska ensimmäinen flunssa iskee poikaan ja siitäkö alkaa taas koko lukuvuoden kestävä flunssakierre, kuten aina tähän saakka.. mutta, katsotaan nyt! Viime vuonna sairasteltiin niin paljon, että voisiko kiitos nyt mennä helpommin – ehkäpä!
