On ihanaa kun pitkän kesän jälkeen saan arkisin keskittyä rauhassa ja kaikessa hiljaisuudessa työntekoon lasten ollessa koulussa. Mutta.
Johan ne Wilma-merkinnät ja pyynnöt sekä muistutukset taas alkoivat päristä puhelimessa, ihan niin kuin muuten ei olisi tarpeeksi muistettavaa ja huomioitavaa. Wilma palauttaa mukavasti mieleen sen todellisen rauhan autuuden näissä lasten koulupäivissä.
”Hyväksy lapsen tietokoneen käyttösopimus”
”Päivitä lapsen yhteystiedot”
”Täytä lupa katsoa Youtubea koulussa”
…jne…
Ja sitten se, ettei yhden vanhemman lupa mihinkään meinaa koskaan riittää.
Ärsyttää eniten, että kaikenlaiset Wilman täytettävät lomakkeet löytyy vain tietokoneella kirjautumalla. Jostain syystä tietokoneella Wilmaan mennessä tulee aina jotain sisäänkirjautumishaasteita ja sitten saan uudelleen ja uudelleen selvitellä, miksi tuttu salasana ei toimikaan tai jotain muuta.. voi kun kaikki onnistuisi vain puhelimella!
Miten me pärjäsimme ennen Wilmaa? Ala-asteella muistan olleen vielä jotain viestivihkoja kodin ja koulun välillä, mutta ainakaan viidennestä luokasta eteenpäin sellaisia ei enää tarvittu ja yläasteen olen käynyt siinä joukossa, jolloin mitään Wilman kaltaisia ei ollut.. eikä silti upottu paperisiin lomakkeisiinkaan. Elämä oli paljon helpompaa! Jos läksyt unohtui niin se oli vain oppilaan oma moka ja siitä otettiin opiksi. Nykyään kaiken näkee liiankin helposti Wilmasta, kun läksyjä ei tarvitse paljon merkkaillakaan enää.
Oi niitä aikoja.
Toisaalta – olen ollut aina tosi herkkä ja tunnollinen, niinpä näen edelleen silloin tällöin kauhu-unia siitä tunteesta kun tajuan vasta koulutunnin alkaessa että läksyt unohtui. Se tunne on kamala.. Wilma olisi voinut pelastaa monet kerrat! 😀
Kurkkaa myös: Huonon äidin syndrooma
