Kirjoittamiseni on ollut tauolla kolme viikkoa jo. Ikuisuus itselleni. En ole saanut mieleeni mitään mielestäni järkevää aihetta tai sanottavaa vaikka olen miten yrittänyt. Ehkäpä isäni yllättävä kuolema teki väkisin tauon kaikkeen ja pakotti vähän pysähtymään, tai sitten tämä on vain taas sitä ns. lomaltapaluu-kiirettä, jolloin arki on kiinni rutiinien löytämisessä uudelleen loman jälkeen.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todellakin täynnä totuttelua tavalliseen arkirytmiin. Pienin poikamme aloitti koulunkäynnin, ja koska se tapahtuu pienryhmässä luokassa ja koulussa jossa on muitakin erityislapsia, niin koulumatkoille on taksikuljetus. Uusi arki vaatii heräämisen aamuisin tuntia aiemmin kuin eskari- ja päiväkotiaikoina – meidän tapauksessa siis klo 7. Toisille se ei ole aikaisin – tiedän – mutta meille on!
Vaikka motivaatio kirjoittamiseen on ollut hukassa, niin tuntuu kuin päivät olisivat keventyneet jopa kesästä nyt. Kun kaikki lapset ovat arkisin päiväaikaan koulussa (ja vanhin armeijassa) niin voin keskittyä kunnolla ajattelemaan, suunnittelemaan ja tekemään tosissaan töitäkin. Mikä parasta, nuorimmaisemme on nukkunut jo monta viikkoa hyvin yönsä (kop kop..). Itselläni oli kesällä pitkän aikaa unihaasteita, mutta nekin ovat alkaneet lieventyä – kiitos aikaisten aamujen.
Sisällöntuottajan opintoni saavat jatkoa ensi kuussa. Pari päivää sitten suoriuduin vihdoin ensimmäisistä näytöistä – jännityksestä huolimatta kiitettävästi.
Tälläistä kuuluu tänne näin elokuussa. Eiköhän bloggailu tästä jatku taas ahkerammin hiljalleen, yksi juttu kerrallaan. Kiva kun luit! Voit kommentoida alle!
