Tätä en kehtaa sanoa ääneen erityislapsiarjesta

On asioita, joita ei sanota ääneen. Ei siksi, etteivät ne olisi totta, vaan siksi, että ne tuntuvat vääriltä sanoa. Erityislapsiarjessa on paljon rakkautta, sitkeyttä, ylpeyttä ja iloa. Niistä on helppo puhua ja niitä jopa odotetaan. Voin kertoa miten pieni erityisemme saa meidät nauramaan ja hymyilemään sekä tuntemaan ainutlaatuista rakkautta joka päivä. Voin kehua sitä, miten …

Elokuun hiljaisuus

Kirjoittamiseni on ollut tauolla kolme viikkoa jo. Ikuisuus itselleni. En ole saanut mieleeni mitään mielestäni järkevää aihetta tai sanottavaa vaikka olen miten yrittänyt. Ehkäpä isäni yllättävä kuolema teki väkisin tauon kaikkeen ja pakotti vähän pysähtymään, tai sitten tämä on vain taas sitä ns. lomaltapaluu-kiirettä, jolloin arki on kiinni rutiinien löytämisessä uudelleen loman jälkeen. Viimeiset pari …

Saanko olla väsynyt?

Ennen kaikkea, saanko sanoa ääneen olevani väsynyt? Väsymys on kiinteä osa elämääni toistaiseksi. Ei siksi, että olisin mielessäni syvästi uupunut, masentunut tai muuta sellaista omaan terveyteeni liittyvää, vaan siksi että olen erityislapsen äiti, ja se tarkoittaa meidän kohdalla lapsen kroonisia unihaasteita. Väsymys on aiheena niin yleinen juttu ja sitä on niin montaa lajia, että pohdin …