Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Syyskuu on taas täällä jo pitkällä. Ja jotenkin tuntuu, että vastahan kesä alkoi. Päivät hujahtaa ohi töitä tehden, asioita hoitaen, lapsia kuskaten ja yrittäen siinä kaiken keskellä pitää itsensäkin jotenkin kasassa. Aamulla aloittaa yhden päivän ja yhtäkkiä huomaa, että ilta on jo käsillä ja taas viikonloppu. Sitten tulee seuraava aamu. Tässä kuussa olen ollut tavallista …
Nuorempana oltiin aina jossain. Jos viikonloppuna ei ollut mitään suunnitelmia, piti keksiä jotain. Vähintään pyörimään kaupunkia ympäri autolla tai jollain. Mentiin kavereille. Lähdettiin kaupungille. Käytiin jossain. Ajettiin huvikseen jonnekin, koska kotona ei nyt ainakaan voinut koko päivää olla. Viikonloppu, jolloin ei tapahtunut mitään, tuntui vähän hukkaan heitetyltä. Nyt pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi lähteä jonnekin, …
Kirjoittamiseni on ollut tauolla kolme viikkoa jo. Ikuisuus itselleni. En ole saanut mieleeni mitään mielestäni järkevää aihetta tai sanottavaa vaikka olen miten yrittänyt. Ehkäpä isäni yllättävä kuolema teki väkisin tauon kaikkeen ja pakotti vähän pysähtymään, tai sitten tämä on vain taas sitä ns. lomaltapaluu-kiirettä, jolloin arki on kiinni rutiinien löytämisessä uudelleen loman jälkeen. Viimeiset pari …
Joskus elämässä on niitä päiviä, kun kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Ehkä olet odottanut jotakin innolla, mutta sitten lapsi sairastuu, auto ei käynnisty tai sää päättää, ettei tänään lähdetäkään ulos. Voi olla, että kalenteriin merkitty työprojekti peruuntuu tai pitkään suunniteltu tapaaminen siirtyy. Ensimmäinen reaktio saattaa olla harmistus, ehkä jopa pieni kiukku. “No niin, taas tämä meni …
Viikonlopun koittaessa jälleen päätin. Nyt vaan ollaan. Ei kiirettä, ei aikatauluja, ei sitä jatkuvaa kelloon vilkuilua ja “kohta pitäisi”-mietintää. Olihan ystävänpäivä ja perjantai – täydellinen syy pysähtyä ja herkutella perheen kanssa. Suunnitelma oli yksinkertainen: 1. Herkkuja – kaikkea sellaista, mitä normaalisti muka vältellään. Suklaata, sipsejä ja jäätelöä. 2. Elokuva – koko perhe sohvalla ja joku …
Elämä on täynnä kauniita hetkiä – mutta myös niitä, joissa tekisi mieli huutaa tyhjään huoneeseen tai piiloutua peiton alle loputtomaksi ajaksi. Jokainen meistä kohtaa omat vastoinkäymisensä, ja joskus tuntuu, että universumi viskoo niitä eteemme kuin pesukone, joka ensin päättää hyytyä ja sitten tulvii vedet lattialle – vähän liikaa ja kaikki kerralla. Joskus taas auto liippailee …
Eilen oli hyvien uutisten perjantai. Kesällä mainitsin jo siitä, kuinka koin keväällä yhtäkkisen kuulon aleneman, jota seurasi myöhemmin huimauskohtauksia. Luonnollisesti oireet saivat huolestumaan ja lopulta olin jo ihan varma diagnoosistani – että sisäkorvassani tai syvemmällä on jokin kasvain joka aiheuttaa oireita. Miten paljon liikaa laitoinkaan aikaa oireiden pähkäilyyn ja murehtimiseen – turhaan. No, viime viikolla …
Hyvää siitä tuli vaikka muutamat pikku virheet teinkin!
Jatkuvan kiireen ja stressin keskellä on tärkeää muistaa huolehtia omasta hyvinvoinnista ja palautumisesta. Helppoa sanoa – vaikeampi toteuttaa!
Miltä lottovoitto tuntuisi? Siis sellainen oikein arjen pysäyttävä iso voitto? Tätä olen pohtinut monen monta kertaa ja koittanut ikään kuin manifestoida sitä voittoa itselle kuvittelemalla sen voiton hetken.
Naapurin rivitalossa oli tulipalo muutama päivä sitten.
Eihän kukaan oikeasti halua oman elämän olevan kurjempaa kuin toisella, oikeastaan päin vastoin!