Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Syyskuu on taas täällä jo pitkällä. Ja jotenkin tuntuu, että vastahan kesä alkoi. Päivät hujahtaa ohi töitä tehden, asioita hoitaen, lapsia kuskaten ja yrittäen siinä kaiken keskellä pitää itsensäkin jotenkin kasassa. Aamulla aloittaa yhden päivän ja yhtäkkiä huomaa, että ilta on jo käsillä ja taas viikonloppu. Sitten tulee seuraava aamu. Tässä kuussa olen ollut tavallista …
Ainoa paikka missä saa olla rauhassa: vessa (äitien epävirallinen pakopaikka)
Kirjoittamiseni on ollut tauolla kolme viikkoa jo. Ikuisuus itselleni. En ole saanut mieleeni mitään mielestäni järkevää aihetta tai sanottavaa vaikka olen miten yrittänyt. Ehkäpä isäni yllättävä kuolema teki väkisin tauon kaikkeen ja pakotti vähän pysähtymään, tai sitten tämä on vain taas sitä ns. lomaltapaluu-kiirettä, jolloin arki on kiinni rutiinien löytämisessä uudelleen loman jälkeen. Viimeiset pari …
Kun ei ole (taaskaan) mitään juhannussuunnitelmia. Mitä spesiaalia keksisi tehtäväksi perheen kanssa? Meillä menoa omalla tavallaan hidastaa tai rajoittaa pienin poika, joka ei erityishaasteiden vuoksi viihdy missä tahansa, eikä kävele vielä. Hänen kanssaan onnistuu kuitenkin lyhyemmät visiitit missä tahansa ja rattaissa hän istuu melko hyvin, kunhan vaan pysytään liikkeessä koko ajan. Ollaanko juhannus vain kotona? …
Lapsuuden muistot esimerkiksi lomamatkoista, huvipuistopäivistä, teltta- ja kalastusretkistä kesällä.. Muistatko miten jännää ja hauskaa silloin oli?
Onko siinä mitään järkeä, että minä ja lapseni joudumme pohtimaan sotaa ja sen ilmeisen todellista mahdollisuutta osua lähelle, nykypäivänä tässä niin modernissa maailmassa? Ei siinä ole järkeä.
Nimittäin lasten kaverit ja heidän kyläilyt. On ihanaa kun lapsilla on kavereita, niin kuuluukin olla. On ihanaa että he viettävät vapaa-aikanakin aikaa yhdessä.