Isommat rattaat erityislapselle – mahdotontako?

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.

Koimme miehen kanssa ihmeellisen hämmennyksen tässä yhtenä päivänä hoitaessamme pienimmän poikamme asioita. Ensin kävimme silmälääkärin vuosikontrollissa, koska pojalla on ollut silmälasit nyt vuoden verran silmien pienen taittoeron takia. Kas kummaa, nyt lääkärin tutkinnan jälkeen ei olekaan enää syytä käyttää silmälaseja. Siis tämä oli todella hieno uutinen, mutta jotenkin hämmentävä tämäkin. Vuoden verran kuvittelimme, ettei poika oikein näe ilman laseja (vaikka käytönnössä mikään ei antanut viitettä siitä) uskoessamme aiempaa silmälääkäriä. Nyt näkö onkin hyvä. No, vuodessa on toki voinut näkö korjaantuakin, ehkä.

Mutta siis asiaan. Samana päivänä poikkesimme apuvälinelainaamoon. Tavoitteena oli sovittaa isompia rattaita pojalle ja saada sellaiset siis tilaukseen. Olimme aiemmin käyneet vuosikontrollitapaamisessa pojan asioita hoitavan poliklinikan fysioterapeutin luona, joka totesi tarpeen suuremmista rattaista nähdessään nykyiset rattaamme. Tämän hetkiset rattaat ovat siis ihan tavalliset kuomurattaat, jossa voi säätä selkänojaa. Sellaiset, joita saa mistä tahansa lastentarvikeliikkeestä. Meillä ei ollut itsellä mielessä mitään selkeästi erityislapsen rattaita, siis sellaisia, joissa olisi jotakin erityistä mitä kauppojen rattaissa ei ole. Tähänkin asti ollaan pärjätty tavallisilla malleilla.

Kuvittelimme tietenkin, että olimme menossa neuvottelemaan hieman isommista, tavallisista rattaista, joihin saisi tarvittaessa jotakin lisätukea istumiseen. Emme tunteneet itse tarvetta millekään lisätuelle, koska poika osaa istua oikein hyvin jo esimerkiksi syöttötuolissa ja nykyisissä rattaissa. Oltiin puhuttu myös fyssarin kanssa siitä, että jotain maastoon sopivaa mallia voisi rattaat olla myös.

Nykyiset rattaat menee hyvin vielä jonkun aikaa. Silloin tällöin haasteita on, jos poika ei jaksa istua niissä ja tahallaan yrittää luisua pois. Tällöin voi näyttää siltä, ettei istuminen onnistu, mutta se onnistuu oikeasti.

Mikä meitä odotti apuvälinelainaamossa

Mistä suurin hämmennys tuona päivänä tuli, oli se että meitä odotti apuvälinelainaamossa sellainen jokin ihmeellinen, työnnettävä ”tuoli”, johon saa vyökiinnityksen kuten rattaissa. Tuoli pyörillä, olisi aika hyvä kuvaus. Selkänojaa ei voinut säätää, ei mitään. Renkaat olivat pikkuiset. Tuolista tuli mieleen sellainen tuoli, jolla voidaan työntää henkilöä sisätiloissa sairaalassa, laitoksissa ja toki kotonakin jos tarpeen.. Mutta meillä ei ole tarvetta. Mies oli jo ennen tuota päivää epäillyt, että mitä meille tullaan tarjoamaan ja hänen epäilyksensä osuivatkin oikeaan. Itse olin uskotellut kovasti että ihan normaalit rattaat me nyt ollaan menossa lainaamaan.

Siinä me sitten tuijotimme paria tuolivaihtoehtoa emmekä osanneet tai kehdanneet sanoa mitään. Kuultiin, että tilauksessa menee jonkun aikaa ja sitten saa nuo ”rattaat” hakea, kun tilaus on saapunut. Mietin vain mielessäni hiljaa että ”mitähän me noilla tehdään, ehkä jotain keksitään”. Olisi pitänyt todellakin aukaista suu. Hämmennyksen ja pettymyksen sekainen tunne vain jylläsi sisällä, eikä tullut sanoina ulos.

Lempparileikkiä nykyään on pallojen heittely!

Perinteisiä rattaita löytyy lastentarvikeliikkeistä jopa 6-vuotiaille!

Ei meidän tarvinnut kotiin päästyämme sitten kauan asioita miettiä tarkemmin. Olin kuvitellut mielessäni, että perinteisiä rattaita ei ole tarjolla noin 3-vuotiasta isommille, koska isompia malleja piti muka apuvälinelainaamon kautta miettiä. Miksi en ollut tutkinut asiaa aiemmin?! Siinä sitten googlettelin ja saman tien tajusin että esimerkiksi juoksurattaita löytyy jopa 6-vuotiaille verkosta, jopa alle 150 eurolla. Miten tyhmä voinkaan olla, ihmettelin. Ja peruutuspyyntö lähtikin samantien niille ”rattaille” apuvälinelainaamoon. En saanut meidän fyssaria kiinni puhelimitse.

Helpotus sinänsä, että tämäkin asia nyt selkiintyi, eikä meidän todellakaan tarvitse murehtia rattaista moneen vuoteen. Viime tapaamisessa sairaalan fysioterapeutti otti puheeksi ohi mennen jopa pyörätuolin. Siis hyvä, ja erinomaista että apua ja tukea tarjotaan jopa enemmän kuin osaa pyytää ja kysyä, mutta pyörätuoli ja meille tarjottu ”laitostuoli” joksi mallin itse nimitimme, oli nyt hieman liikaa tässä kohtaa. Poika on tarkoitus kuntouttaa kävelemään ja liikkumaan ja istumaan itse, ei jämähdyttää kaikella mahdollisella tuella paikalleen. ”Kuntouttava ote” on se sellainen termi joka on jäänyt elämään omalta lähihoitaja-opintoajalta mieleen. Se on sitä että pyritään tukemaan itse tekemistä, itse lihasten käyttämistä, itse liikkumista. Siihen pyrimme.

Voi olla hyvin todennäköistäkin, että tässä kaikessa tapahtui joku väärinymmärrys. Joko me itse ymmärsimme väärin sen, mitä fysioterapeutti oli tarkoittanut isommilla rattailla, tai sitten apuvälinelainaamon henkilöstö oli ymmärtänyt väärin sen, mitä meille piti tarjota. Uskon että asia vielä selkiintyy.

Vertaile hintoja ja löydä parhaat lastenrattaat sopivimpaan hintaan

Lisää meidän erityisarjesta

Seuraa meitä Instagramissa @heidihalone !

Näillä nykyisilläkin rattailla ollaan menty monenlaisessa maastossa kesällä ja talvella. Tässä ihana kuva viime kesän eväsretkiltä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 ajatuksia aiheesta “Isommat rattaat erityislapselle – mahdotontako?”

.