Oletko joutunut tai ajautunut tekemään niin sanottuja kompromisseja pitkässä parisuhteessa? Vai meneekö ihan kaikki aina oman pääsi mukaan? Olen alkanut pohtia näitä ”myönnytyksiä” joihin olen itse ajautunut vuosien aikana. Niistä useimmat ja arkipäiväisimmät ovat pitkälti sellaisia, etten ole niitä ole ehkä edes huomannut ajan saatossa, ennen kuin oikein olen pysähtynyt miettimään että mitähän olen oikein tekemässä..?
Totuushan on, ettei mikään suhde kestä, oli kyse sitten vaikka ystävyys-, työ- tai parisuhteesta, jos kukaan ei koskaan jousta mistään ja haluaa tehdä ainoastaan niitä asioita mitä itse haluaa, ja vain omalla tavallaan. Yhteistyökykyä tarvitaan. Yhteisiä kompromisseja.
Miten olen itse muuttunut parisuhteessa?
No oikeastaan en ole muuttunut. Olen sitä mieltä, ettei ihmistä voi muuttaa. Itse me voimme muuttaa tietoisesti tai tiedostamatta omaa käytöstämme, jos annamme toisten ihmisten ja ympäristön myötävaikuttaa siihen. Ja toista miellyttääkseen voi käyttäytyä toisin. Olen alkanut viime aikoina huomioida tälläisiä juttuja, joissa ehkä käyttäydyn toisin kuin mitä ehkä oikeasti olen. Tässä esimerkkejä!
- Huomaan katsovani televisiosta autojen tuunaus -ohjelmia. Siis nämä eivät oikeasti kiinnosta y-h-t-ä-ä-n, mutta havahdun katsomasta näitä aina uudelleen. Ei niin innostavaa sisältöä, mutta miehen kanssa yhdessä tekemistä (=tv:n tuijottamista). Pakko myöntää että joskus harvoin nämäkin ohjelmat voivat viihdyttää.. ihan vähäsen. Ihme kyllä.
- Olen alkanut jollain tavalla nauttia lenkkeilystä pimeään aikaan. Ennen olen vihannut tätä. Tykkään itse ulkoilla päivällä valoisaan aikaan, mies taas pimeään. Kompromissi: ulkoillaan erikseen ja yhdessä, välillä illalla, välillä päivällä.
- Esitän jostain syystä uusavutonta joissakin arjen askareissa. Oikeasti osaan kyllä käyttää vasaraa ja sahaa ja vaikka mitä kaikkea (maatilan kasvatti), mutta koska nuo jutut ovat puolison vahvuus, miksi vaivautua? Häneltä onnistuu korjata tai tehdä ihan mitä vaan!
- Huomaan olevani koko perheen copywriter, assistentti ja kirjanpitäjä. Sanelen vastauksia ja viestintää, pidän kirjaa kuluista ja olen kärryillä laskuista ja päivämääristä.. ainakin enimmäkseen. En välttämättä haluaisi olla se joka ”tietää kaiken”, mutta näin se vaan menee!
- En jaksa valittaa asioista. Tämä on oikeastaan aika hyvä juttu. En ole koskaan ollut mikään valittaja, mutta huomaan tämän vähentyneen entisestään vuosien saatossa. Avaan suuni kun siihen on todella aihetta, mutta en pikku jutuista. Miksi lietsoa turhia konflikteja, kun ne voi välttääkin ja kaikki olla tyytyväisiä…?
- Meidän kodin sisustus on musta-valko-harmaa. Siis oikein kiva, ja moderni. Mutta onko se ihan minua? Ei täysin. Itselläni ei ole kunnon mielipidettä tästä, koska en vaan osaa innostua kunnolla sisustamisesta jostain syystä. Olen aina tykännyt pinkistä ja vaaleanpunaisesta ja niitä laittaisin kotiini, jos se olisi vain minun näköinen! Mutta tähän meidän ukkovaltaiseen taloon? Ei onnistu!
Parisuhteessa ei saisi tehdä liikaa kompromisseja?
Jos luet tätä kirjoitusta ja olet pitkässä parisuhteessa, millaisia pieniä tai isoja juttuja huomaat itsessäsi, joissa olet muuttanut käytöstäsi tai tapojasi vuosien mittaan? Ovatko nuo muutokset kompromisseja vai uhrauksia?
Itse huomaan enemmän että tälläisiä hassuja juttuja on tullut elämään mukaan viime vuosina, kuten enemmän miehille suunnattujen ohjelmien katselu. Toisaalta olen saanut miehen katsomaan kanssani joskus pari kautta Kardashianeita, eikä se ole kai suurta tuskaa hänelle ollut! Tai sitten hän teki uhrauksen/kompromissin ja piti suunsa kiinni siitä, minkälaista kidutusta se oli! 😀 Elämäni on nykyään kovin testosteronin täyttämää, koska perheessä on vahva ukkovalta. Itseni on ollut pakko hieman tehdä myönnytyksiä monessakin asiassa, lastenkin iloksi.
Tämän kirjoitus lähti liikkeelle yhdestä lukemastani verkkoartikkelista, joka erotteli nimenomaan kompromisseja ja uhrauksia ihmissuhteissa. Kompromissi on yhdessä tehty ratkaisu ja uhraus taas yksin tehty muutos omaan toimintaan, omiin unelmiin tms. Joidenkin asioiden kanssa taas ei saisi tehdä koskaan mitään muutoksia, kompromisseja tai uhrauksia.
2 ajatuksia aiheesta “Pitkän parisuhteen hassuja kompromisseja”