Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta osana yrittäjyyttäni johtoryhmiä, esihenkilöitä ja tiimejä valmentavalle valmennustalolle, BoMentis Oy:lle. Vaikka työroolini onkin ollut kauan assistentti, ja sittemmin markkinointivastaava – ei siis valmentaja ja alan asiantuntija – niin olen oppinut todella paljon siitä, mitä on hyvä tai huono vuorovaikutus ja millaista sen pitäisi olla esimerkiksi tiimeissä. Noista opeista voi ottaa mallia myös ihan perusarkeen, kaikkeen vuorovaikutukseen.
Kaikki varmaan tietävät sen ihanan pätemisen tunteen. Sen, kun saa oikein antaa palaa ja ohjeistaa toista ihmistä jostakin asiasta, koska tuntee itse tietävänsä aiheesta niin paljon. Mutta kun tuttusi, kollegasi tai läheisesi kysyy sinulta apua tai kertoo pulmastaan, onko oikea tapa reagoida kuitenkaan se päteminen? En usko tähän, koska olen itsekin niin monen monta kertaa tuntenut, että nuo toisen henkilön pätemiset lentävät toisesta korvasta lähestulkoon saman tien ulos. Jos omat aivot eivät saa tehdä töitä ja oivaltaa itse, mitään uutta ja muutosta ei tapahdu.
Unohdettaisiinko valmiit vastaukset, ja alettaisiin kysyä lisää kysymyksiä?
Ihminen oppii uutta, kun hänen aivonsa tekevät työtä ja oivaltavat yhteyksiä eri asioiden välillä. Jos kaverilla on ongelma, ei se ratkea useinkaan sillä että hänelle toitotetaan ”Tee näin tai noin. Ja tuolla tavalla et ainakaan saa tehdä.” Saarna menee kuuroille korville. Tämä on helppo huomata lastenkin kanssa, ja muistan saman asian hyvin omastakin nuoruudesta. Ei ne saarnat mitään mihinkään auttaneet, mutta rikkaat keskustelut kyllä!
Miten kysymykset sitten voisivat auttaa ratkomaan asioita? Kaikin tavoin! Oivalluttavien kysymysten kysyminen valmiiden vastausten sijaan kuuluu coachingtaitoihin sekä työelämässä valmentavaan johtajuuteen, jossa puretaan perinteisiä ylhäältä-alas johtajuusmalleja, ja ajatellaan sekä työskennellään yhdessä, rooleista riippumatta.
Esimerkki kysymysten voimasta
En ole itse oppinut vielä käytännön elämässä olemaan ihanteellisen ”valmentava” kollega tai kaveri, mutta olen tiedostanut tuon tarpeen ja työstän sitä. Alaisena olen huomannut kysymysten voiman. Kun minulla on ongelma ja kysyn esihenkilöltä miten tämä tai tuo pitäisi tehdä, saankin valmiin käskyn sijaan takaisin kysymyksen; ”Mitä itse ehdotat?” ”Keneltä voisit kysyä apua?”, ”Mistä voisit etsiä tietoa?”. Näin pallo siirtyy takaisin itselle ja omat aivot alkavat ratkaista pulmia uusista näkökulmista käsin. Lopulta, hyvin usein voinkin todeta että ratkaisin pulmat ja haasteet täysin itse!
Perusarjessa valmentavaa lähestymistapaa asioihin on melko helppoa toteuttaa lasten kanssa, siis vanhemman roolissa. Automaatiolla en itse ainakaan anna lapsilleni valmiita vastauksia, vaan toivon heidän oppivan ottamaan itse selvää, opettelemaan, ja haastamaan itseään. Sen sijaan aikuisten kesken sitä tulee otettua se ”minä tiedän kaiken” -pätevä rooli päälle aivan liiankin helposti. Se ei ole kuitenkaan eduksi sille toiselle, joka tuskailee jonkun pulman kanssa arjessaan.
Lähde sinäkin kysymään lisää kysymyksiä! Harjoittele pienin askelin
Kaikkien ei tarvitse olla coacheja, valmentajia tai esihenkilöitä valmentaakseen kanssaihmisiä eteenpäin arjen pulmissa. Toki erityisesti edellä mainituissa rooleissa tuosta taidosta on hyötyä.
Seuraavan kerran kun kuka tahansa kääntyy puoleesi elämän haasteiden ja pulmien, askarruttavien kysymysten kanssa, pysähdy. Käännä pois päältä se ”minä tiedän” -asetus ja kytke päälle ”Kerro lisää…” -vaihde. Kysy kysymyksiä, pyydä kanssa ihmistä avaamaan lisää asiaa. Ohjaa häntä ajattelemaan lisää itse, ääneen. Katso, mitä tapahtuu?
Haluatko oppia käyttämään lisää kysymyksiä ja valmentavaa otetta arjessa, työssä tai valmentajan roolissa?
Tutustu korttipakkaan, joka toimii helppona valmentavan otteen työkaluna
Tutustu voimalliseen valmentavan otteen työkaluun, Pilarikortti-pakkaan. Korttipakka sisältää laajan setin oivalluttavia kysymyksiä, joiden avulla voit harjoitella valmentavaa otetta, kysymysten kysymistä ja kehittää coachingin taitoja. Lue lisää Pilarikortti-pakasta täältä.
4 ajatuksia aiheesta “Pitäisikö meidän kysyä enemmän kysymyksiä, jatkuvan pätemisen sijaan?”