Joskus on ihan ok sanoa EI

Koetko, että on useimmiten vaikea sanoa Ei? Se on vaikeaa, mutta siihen voi oman kokemukseni pohjalta ainakin oppia. Olen ollut aina todella ”kiltti” luonteeltani, jolla tarkoitan sitä että olen aina myöntynyt kaikkeen vaikka järki ja oma mieli pään sisällä olisikin sanonut toisin. Erityisesti työelämässä on pitänyt opetella tämä ei -sanomisen taito ja se, että sallii itselleen myös oikeasti vapaata välillä.

Me ihmiset olemme tässäkin erilaisia, toiset sanovat mielipiteensä ja tahtonsa ääneen ihan pienestä saakka, toiset vain myötäilevät. Kasvatuksella lienee jokin osa, mutta myös syntymästä asti saadulla omalla persoonalla. Jotain tekemistä on myös peloilla. Jos sanookin ei, pelätään seurauksia kuten menetänkö työni jos kieltäydyn tehtävästä, tai menetänkö ystävän jos en lähde yhdessä ulos? Suuttuuko läheinen, jos en nyt auta? Tilanteita on monia.

Elämä ei ole vain mukavaa tekemistä, mutta kaikkeen ei tarvi suostua!

Kaikkien täytyy elämässään tehdä asioita, jotka eivät ole omalla mukavuusalueella ja kivoja. Sellaisia voivat olla arkiset rutiinit ja työt, jotka vaan pitää hoitaa. Lisäksi arkeen tuppaa näitä ylimääräisiä vaatimuksia välillä paljonkin, jotka voivat toden teolla rasittaa ja sotkea normaalin elämän jos ei osaa välillä sanoa EI ilman tunnon tuskia. Se on oikeasti jokaisen oma oikeus sanoa ei, nyt en kerkeä tai en vaan jaksa, ilman isompia selityksiä.

Jos aina myöntyy kaikkeen – tuttujen, kavereiden, perheenjäsenten ja työkuvioiden pyyntöihin, jotka eivät kuulu normaaleihin rutiineihisi, seuraa stressi. Aina on jotakin tekemistä ja menoa jonkun muun kuin oman itsen tarpeen täyttämiseksi. Oma hyvinvointi ja mielenrauha unohtuvat jonnekin, eikä niiden olemassa oloa osaa enää toivoa, kun mielen täyttää kiukku ja paheksunta vaatijoita kohtaan. Ja ahdistus.

Miten opetella kieltäytymään?

Olen itse oppinut sanomaan suurin pirtein aina tarvittavassa kohtaa Ei, harjoittelulla. Joskus, jo vuosia sitten kun huomasin olevani liian stressaantunut siitä, että mielen täytti 24/7 työ ja muiden asiat, päätin vain että tässä on raja – enää en jatka. Pikku hiljaa aloitin kokeilemaan olla omaa mieltä ja päättää mihin aikani laitan ja miten. Ja kappas vaan, huomasin että ei se elämä mennytkään sekaisin! En ole menettänyt mitään, päättämällä itse ajastani.

Pieniä vinkkejä omien rajojen vetämiseen

  • Kun joku pyytää sinua johonkin, pohdiskele omia tuntemuksiasi. Ahdistutko pyynnöstä heti, vai koetko että autat mielelläsi?
  • Onko sinulla mahdollisuus päättää miten ja milloin hoidat asian? Se auttaa usein, jos saa itse päättää aikataulun.
  • Heti-pyynnöille, jotka sotkevat kertakaikkisesti koko päiväsi jo suunnitellun aikataulun, voi sanoa ei – ellei ole jonkun henki tai toimeentulo vaakalaudalla! Jos mennään työmaailmaan niin toki alallakin on vähän väliä.
  • Millaiset tilanteet useimmiten saavat hermosi kiristymään välittömästi? Ne ovat juurikin niitä, joita voi koittaa jatkossa karsia.

Millaisia ovat omista rajoista kiinni pitämisen seuraukset?

Oman kokemukseni mukaan seuraukset eivät ole pahoja, ennemminkin hyviä. Me ihmiset olemme kuitenkin niin erilaisia että kaikilla ei käy muutos ilman lähipiirin hämmennystä tai jopa kiukkuuntumista. Pohdi etukäteen, miten asian esität kullekin henkilölle, jos aiot kieltäytyä. Toisille ihmisille asian esittäminen voi vaatia enemmän perusteluita mutta toisaalta liika selittäminen on turhaa – kysehän on vaan omasta parhaastasi. Kunhan pysyy tiukkana. Joskus vaativat tilanteet saavat liian kiltin henkilön (kuten minä) kanssa sen käänteen että lupaankin tehdä ”vain yhden pienen jutun” joka sitten kuitenkin saa nopeasti suuret mittasuhteet ja taas ollaan liemessä. PYSY TIUKKANA!

Uskon ja vakuutan, että useimmat meidän kaikkien lähipiiristä ymmärtävät, jos sanot ei – ja ihan vaan että nyt ei pysty ja on pakko antaa aikaa itselle. Tälläisestä suuttuvalla on itsellään ehkäpä vähän isompi ongelma.

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •