Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Parisuhde on joskus kuin vanha auto: vähän kolisee, välillä hajoaa, mutta kulkee silti, kun molemmat pitävät huolta siitä. Silti jotkut näyttävät ajavan sen lähes rallina – ovet paukkuvat, ääni kohoaa ja kohta ollaan taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse en taas en osaa kiukutella tai riidellä varsinkaan. En ainakaan sillä klassisella tavalla. Sohvapsykologia herätti …
Se oli tavallinen päivä. Olisiko pitänyt tehdä jotain ihmeellistä ja erityistä – ehkäpä, mutta niin ei nyt vaan tapahtunut. Meidän arki on ollut yli kesän niin työn ja tekemisen täyteistä että ei osattu vielä pysähtyä hetkeen, eikä resurssejakaan niin sanotusti riittänyt mihinkään ihmeelliseen. Kyllähän se sellainen miniloma, josta olen kauan haaveillut joko miehen kanssa kaksin …
Oma aika ja kysymys, onko sitä tarpeeksi piinaa minuakin jatkuvasti! Voisi varmaan sanoa, etten myöskään tunne ketään ikätoveria, joka ei olisi päivitellyt sen kuuluisan oman ajan puuttumista joskus tai melkeinpä aina kun tavataan. Tuttuja väittämiä ovat ”omaa aikaa ei ole tarpeeksi” ja ”omaa aikaa ei ole ollenkaan”. Tai sitten kuuluu sanottavan, ettei parisuhteelle ole tarpeeksi …
Jaa mikä juhlistaminen?! Okei, no muutamat ensimmäiset hääpäivät me molemmat mieheni kanssa muistimme jo hyvissä ajoin etukäteen, ja hankimme pienet lahjatkin toisillemme. Sittemmin se ”into” alkoi hiipua ja arkielämä tuli väliin.
Näin kaikki alkoi 20 vuotta sitten, kun me tapasimme eräänä heinäkuun iltana.
Oletko tehnyt kompromisseja pitkässä parisuhteessa? Löysin hassuja kompromisseja, joihin olen itse ajautunut.