Nimittäin lasten kaverit ja heidän kyläilyt. On ihanaa kun lapsilla on kavereita, niin kuuluukin olla. On ihanaa että he viettävät vapaa-aikanakin aikaa yhdessä.
Perhe
106 artikkelia
Kerrankin aion olla oikeasti lomalla lasten syysloman ajan! Hitsi miten sitä ei jaksaisi odottaa, vaikka enää on puolitoista viikkoa sinniteltävä.
Tilannepäivys lapsen melatoniin ja kaiken maailman niksien kokeilujen jälkeen. Olen kertonut aiemmin meidän erityislapsen unihaasteista sekä väsymyksestäni, joka niistä on luonnollisesti seurannut.
Äitinä minusta tuntuu toisinaan, kuin minun tulisi jakautua lapsilleni kolmeksi eri äidiksi ja olla jokaiselle yksilöllisesti räätälöity eri äiti.
Meidän 4-vuotias erityislapsemme ei ole oppinut kävelemään vieläkään. Tähän päivään mennessä olen vanhempana ja äitinä jo sinut asian kanssa, mutta voin kertoa, ettei se ole ollut helppoa. Kun erityislapsemme oli yhden vanha, eikä kävelytaidosta ollut vielä tietoakaan, se ei haitannut tai vaivannut kovin paljoa omaa mieltä; ehtiihän sitä vielä, mietin. Monet lapset oppivat kävelemään yli […]
Pojallamme meni viikon alussa sääriluu poikki koululiikunnassa. Kaikki sattui jalkapalloa pelatessa, harmittoman jalkapallon päälle ”liukastumisen” takia.
Uhka vai mahdollisuus? Kärsimys ja väsymys vai spontaania lomanautintoa? En todellakaan tiedä mitä tuleman pitää, mutta saimme päähämme tehdä vielä tänä syksynä lasten kanssa reissun Lappiiin.
Olen oivaltanut olevani ehkä erityisherkkä ihminen, jolle on kasvanut aikuisena kova kuori päälle. En ole koskaan aiemmin tätä niin tosissani pohtinut, mutta näin se taitaa olla.
Koin eilen varmaankin pahimman rajuilman koko elämäni aikana. Meillä ukkosti todella kovaa koko kunnan alueella, eikä se ollut ihan sellainen pieni jyrinä joka menee yleensä nopeasti ohi tai kuten tavallista, kiertää meidät.
Ihan oikeasti, juuri nyt kun minulla pitäisi olla aikaa, niin mikään aika ei riitä. En tajua tätä, tai mitä voin tehdä asialle!
Havahduin tähän tosiasiaan pysähdyttyäni pohtimaan, miten iso meidän vanhimmasta lapsesta on jo tullut hänen hypättyään lukiomaailmaan. Ja tosiaan, olen ollut kotiäitinä ja tehnyt kotoa käsin töitä jo 16 vuoden ajan.
Kesäajan arkipäivät ovat olleet meillä viime vuodet yhtä sohvalla makoilua, pleikkaripelejä ja epätoivoista töihin keskittymisyritystä täynnä. Toki tähänkin kesään mahtui myös itselleni lomapäiviä, ulkoilua ja retkiä ja kaikkea hyvää.
Voiko sitä kieltääkään? Sastamala on pieni kaupunki, josta ei paikallisen silmin paljonkaan mitään ihmeellistä löydy, mutta kun katsotaan turistin silmin niin asia on ilmeisesti toisin päin.
Jaa mikä juhlistaminen?! Okei, no muutamat ensimmäiset hääpäivät me molemmat mieheni kanssa muistimme jo hyvissä ajoin etukäteen, ja hankimme pienet lahjatkin toisillemme. Sittemmin se ”into” alkoi hiipua ja arkielämä tuli väliin.
Näin kaikki alkoi 20 vuotta sitten, kun me tapasimme eräänä heinäkuun iltana.
Nuorin poikamme, erityislapsemme täytti juuri neljä vuotta. Jotenkin tuo aika tuntuu todella pitkältä, mutta toisaalta sitten tunnen, kuin pojan syntymästä olisi edelleen kulunut vasta pieni hetki.
Vietimme viikko sitten viikonlopun pituisen miniloman Tampereella, joka on meitä lähin iso kaupunki. Tässä muutama oppimani vinkki, mitä mukavaa Tampere voi tarjota!
En ole kerennyt miettimään koko juhannusta ennen kuin tänään aaton aattona. Mitä tehdä juhannuksena kotona?
Elämä on opettanut itselleni ja varmasti meidän koko perheelle paljon viimeisten neljän vuoden aikana. Olemme ehkäpä oppineet jonkin isomman elämän läksyn tai opin kuin koskaan aiemmin.
Lue viisi vinkkiä ruokakulujen vähentämiseen! Vieraskirjoitus Miiala.fi.
Olimme juuri pitkästä aikaa sitten koronaa edeltävien aikojen, risteilyllä Turku-Tukholma-reitillä. Kokemus oli opettava sekä herätti mieleen uudenlaisia pohdintoja erityisyydestä. Viime risteilykerrasta on jo reilusti yli 2 vuotta aikaa, se sijoittuu kesään jolloin meidän nuorin poika oli noin 1-vuotias. Tuosta aiemmasta risteilystä jäi mieleen tosi hyvä fiilis, kun kaikki ennakkopelkoni kävivät silloin turhiksi; olin varma että […]
10 asiaa, joista huomaan olevani myös teinien äiti.
Tämä ei ole uskonnollinen tarina, vaan pieni hyvä teko jonka kohtasin taannoin ja joka jäi vahvasti mieleeni. Sain yllättävää apua tuntemattomalta taholta. Pieni juttu, josta seurasi todella paljon hyvää mieltä.
Näin äitienpäivän kynnyksellä mieleen pärähti tämä pohdinta, että millainen äiti itse olen ja olenko sellainen äiti, joka haluaisin olla? Mikä on hyvän äidin määritelmä?