Edellisistä rippijuhlista on kohta viisi vuotta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin siitä olisi ikuisuus, ja siltä kuin se olisi ollut vasta hetki sitten. Elämä ehti siinä välissä tehdä tehtävänsä: arki pyöri, lapset kasvoivat, ja viime kesänä järjestimme vanhimman pojan ylioppilasjuhlat. Ne olivat isommat kuin nämä tulevat rippijuhlat, ja ehkä juuri siksi tulevien rippijuhlien järjestäminen tuntuu nyt… niin paljon helpommalta.
Tänä kesänä suunnittelemme poikani rippijuhlia ilman samanlaista jännitystä ja hötkyilyä kuin ensimmäisellä kerralla. Koska nyt tiedän, että kyllä me tästäkin selvitään.
Kun rippijuhlat eivät ole enää ensimmäiset
Perheemme ensimmäiset rippijuhlat olivat aikanaan iso juttu. Halusin kaiken olevan valmista ajoissa, kaunista, hyvin suunniteltua, sujuvaa – ja jotenkin “oikein”. Stressasin asioita, joilla ei lopulta ollut mitään merkitystä; kuten riittääkö meillä istumapaikkoja, onko juhlakoristeita ja tarpeeksi varakakkuja. Lopputulemana meillä oli tyhjiä tiloja vieraiden viihtyessä ulkona ja varakakku jäi syömättä, sekä pääkakkua myös – se oli lopulta liian suuri kakku (kakku kuvassa)!
Nyt, toista kertaa rippijuhlia suunnitellessa, huomaan ajattelevani ihan eri tavalla. Juhlat eivät ole yhtään vähemmän tärkeät, mutta kokemus on jo opettanut.
Kun viime kesänä järjestimme ylioppilasjuhlat, opin paljon:
- aikataulut kyllä elävät aina
- vieraat eivät muista tarjoilujen täydellistä järjestystä
- tunnelma syntyy ihmisistä, ei somisteista, täydellisestä säästä tai ohjelmanumeroista
Rippijuhlien suunnittelu alkaa mielessä, ei kauppalistassa
Rippijuhlien suunnittelu ei oikeasti ala kutsuista tai kakusta ja ostoslistoista. Se alkaa siitä tunteesta, että lapsi on kasvanut taas yhden kynnyksen yli. Että tässä on yksi etappi elämässä, jota halutaan juhlia omalla tavallamme.
Tällä kertaa olen antanut itselleni luvan:
- aloittaa ajoissa, mutta rauhassa – omassa mielessä
- tehdä listoja ilman paniikkia, sitten kun se tuntuu hyvältä (ihme kyllä, en ole tehnyt yhtäkään listaa vielä!)
- hyväksyä sen, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä
Kun rippijuhlat eivät ole perheen ensimmäiset isot juhlat, ymmärtää paremmin, mihin energia kannattaa käyttää ja mihin ei.
Mitä teen nyt toisin kuin viisi vuotta sitten?
Ensimmäisellä kerralla olin koko juhlapäivän ja sitä edelliset viikot vähän varpaillani. Nyt tavoite on toinen: olla enemmän läsnä.
Tällä kertaa:
- valitsen tarjoilut sen mukaan, mikä oikeasti toimii
- en stressaa jokaista yksityiskohtaa
- hyväksyn sen, että joku asia menee varmasti eri tavalla kuin suunnittelin
Rippijuhlat ovat juhla nuorelle, eivät äidin suoritus.
Rippijuhlat osana perheen tarinaa
On jotenkin pysäyttävää huomata, miten nopeasti vuodet menevät. Edelliset rippijuhlat, sitten ylioppilasjuhlat, ja nyt taas yksi juhla, joka merkitsee kasvua ja muutosta. Tämä kesä ei ole “ensimmäinen kerta”, vaan jatkoa meidän tarinalle. Rauhallisempi, armollisempi ja enemmän meidän näköinen.
Ensi kesänä täytyy jotenkin uudella tavalla ottaa juhlissa huomioon meidän erityinen pikkumieskin, joka on nyt ihan eri kokoluokkaa kuin edellisissä juhlissa, joiden keskellä hän vielä konttaili ja leikki. Pohdittavaksi jääkin, tarviiko hänellä olla joku oma hoitaja avustamassa vai touhuammeko yhdessä läpi juhlien, tarjoillen ja viihdyttäen vieraita. Kenties lopputulema on jokin edellisten sekoitus. Ainakin juhlat pidetään kotona, joka helpottaa asioita omalla tavallaan.
Jos olet itse rippijuhlia suunnittelemassa ja tunnet pientä stressiä jo etukäteen, haluan sanoa tämän:
kaiken ei tarvitse olla täydellistä, jotta juhlat onnistuvat.
