Meidän perheen ylioppilasjuhlat olivat toissa viikolla. Olin suunnitellut kaiken etukäteen sataan kertaan: mitä tarjoillaan, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat ja mitä aion sanoa puheessani. Olin jopa tehnyt listan pienimmistäkin yksityiskohdista. Tavoitteena oli luoda unohtumattomat ylioppilasjuhlat – ja niin varmasti kävikin, vaikkei ihan kaikin osin sillä tavalla kuin suunnittelin.
Yo-juhlat kokemuksia – jännityksestä yllätyksiin
Olen luonteeltani suunnittelija. Haluan tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja missä kohtaa. Mutta juhlapäivän kommellukset eivät kysy lupaa. Heti lakitustilaisuuden jälkeen suuntasimme juhlapaikalle – ja täydellisessä blackoutissa unohdimme hakea ne ainoat asiat, jotka piti muistaa: joo haimme kyllä pienimmän poikamme hoidosta, kuka nyt lastaan unohtaisi! Mutta ne pitopalvelun tekemät salaatit. Tämä siis siitä huolimatta, että olin moneen kertaan sanonut itselleni (ja miehelleni): ”Muistetaan ne salaatit!”. Ja olin laittanut muistutuksen puhelimeenkin monta kertaa.
Onneksi elämä kantaa – ja niin myös ystävät. Eräät vieraat pelastivat tilanteen ja hakivat salaatit. Ilman heitä meidän perhejuhlat olisivat alkaneet varsin kevyellä linjalla.
Juhlasuunnittelu käytännössä – mitä jäi käteen?
Vaikka unohdus meinasi nostaa stressitasoja, muu osa suunnitelmasta toimi yllättävän hyvin. Ylioppilas menu oli rakennettu huolella: tarjolla oli keväisiä makuja, lempeitä värejä ja eri ruokavalioihin sopivia vaihtoehtoja. Kastike tosin paloi pohjaan, mutta lopulta se ei haitannut. Varhaisperunat maistuivat erinomaisilta ilmankin, ja sain myöhemmin paljon kiitosta kokonaisuudesta. Ehkä juuri siksi, että ruoka oli tehty ajatuksella – ei suoritus mielessä, vaan ilo sydämessä.
Perhejuhlat ilman stressiä ei ehkä täysin toteutunut, mutta päästiin kyllä lähelle.
Kun puhe unohtuu mutta läsnäolo riittää
Puhe – se, jota olin harjoitellut mielessäni monta kertaa – meni vähän sinne päin. H-hetkellä en enää muistanut, mitä kaikkea aioin sanoa. En ohjeita, en kiitoksia, en edes sitä vitsiä, jota olin miettinyt keventämään tunnelmaa. Mutta ehkä se, että ylipäätään avasin suuni ja puhuin sydämestä, riitti.
Tämänkaltaiset yo-juhla kokemukset jäävät mieleen juuri siksi, ettei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan.
Kylmä sää, lämmin tunnelma
Sää ei ollut meidän puolella. Unelmoin juhlista, joissa vieraat istuisivat suurilla terasseilla, joisivat kahvia ulkona ja kävisivät kävelyllä järven rannassa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Mutta kylmä kesäsää ajoi meidät sisätiloihin. Onneksi juhlapaikka oli lämminhenkinen ja kaunis – ja tunnelma lämpeni kyllä ilman aurinkoakin.
Vieraita, iloa ja elämänmakuista kiitollisuutta
Kaikki kutsuun myönteisesti vastanneet saapuivat, joten meitä oli yhteensä noin 50+ henkeä. Yksi pitkän matkan vieras jäi ilman paluujunaansa, mutta onneksi kyyti järjestyi toisten vieraiden mukana pääkaupunkiseudulle. Juhla oli täynnä kohtaamisia, naurua ja sitä hiljaista tunnetta, että nyt ollaan yhdessä, tärkeän äärellä.
Kaiken kaikkiaan nämä meidän ylioppilasjuhlat eivät menneet ehkä täydellisesti kohta kohdalta ihan suunnitelmien mukaan – mutta juuri siksi ne olivat meille täydelliset. Jos suunnitelma oli tehdä juhlista unohtumattomat ylioppilasjuhlat, se onnistui. Juhlatiloina toimi Hoikan Helmi.
