Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Tämä tarina alkaa hämmentyneestä hetkestä Alkon hyllyjen välissä – kuten monet muutkin suuret oivallukset. Olin valitsemassa kuohuviiniä alkumaljaksi ylioppilasjuhliin, kun ystävällinen myyjä kysyi: ”Tuleeko ruoan kanssa viiniä?” Jähmetyin. Siis… miksi tulisi?Sitten aloin epäillä itseäni. Pitäisikö? En ole koskaan ollut viinin ystävä. En juo sitä itse, en tarjoile muille, en ymmärrä viinisanastoa. Ja punaviini juhliin? Ei …
Kun sanon olevani “poikki”, en tarkoita “vähän väsynyt”. Tarkoitan sitä, että kehoni käy säästöliekillä ja mieli kysyy vähän väliä: “Mitäs nyt?”.
Meidän perheen ylioppilasjuhlat olivat toissa viikolla. Olin suunnitellut kaiken etukäteen sataan kertaan: mitä tarjoillaan, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat ja mitä aion sanoa puheessani. Olin jopa tehnyt listan pienimmistäkin yksityiskohdista. Tavoitteena oli luoda unohtumattomat ylioppilasjuhlat – ja niin varmasti kävikin, vaikkei ihan kaikin osin sillä tavalla kuin suunnittelin. Yo-juhlat kokemuksia – jännityksestä yllätyksiin Olen luonteeltani suunnittelija. …
eli kuinka juhlat suunnitellaan, muistetaan, unohdetaan ja lopulta vietetään. On yksi muistilista, jota olen viime viikkoina tarkistanut enemmän kuin lompakkoni saldoa, sääkarttaa tai lasten wilma-viestejä: YO-juhlien muistilista. Se alkaa aina toiveikkaasti, järjestelmällisesti ja aikataulutetusti. Ja päättyy yleensä siihen, että istun olohuoneen lattialla servettipaketti toisessa ja suklaapala toisessa kädessä miettien, miksi päätin tehdä kaiken itse. Mutta …
En ole valmis. Enkä taida olla kovin valmis vielä hetkeen. Ylioppilasjuhlat lähestyvät, ja toisaalta olen super innoissani. Kuohuviinit on jo hankittu, juhlatila varattu, kahvit porisevat tulevassa mielessä ja kakku on tilattu. Voi kun ne riittäisi! Kaiken juhlallisuuden keskellä täällä on yksi äiti, joka selaa edelleen kaikkia Suomen verkkokauppoja etsien juhlamekkoa, jota ei taida olla olemassa. …