Puoli vuotta isän kuolemasta

Puoli vuotta. Kun mietin tuota aikaa, se tuntuu sekä liian lyhyeltä että yllättävän pitkältä ajalta. Aika on mennyt hämmentävän äkkiä. Päivät ovat täyttyneet perusarjesta, rutiineista, lasten aikatauluista, töistä ja niistä pienistä asioista, jotka pitävät elämän liikkeessä, vaikka jonkun elämä on päättynyt. En ole jäänyt paikalleni tai pysähtynyt pitkäksi aikaa. En koe surreeni pitkään. Ainakaan sillä …

Minun aamurutiinini – pieni hetki ennen kuin päivä alkaa

Herään arkiaamuisin nykyään noin puoli seitsemältä. Herätyskello ei soi varmaan ikinä ilosta – mutta se on hetki, jolloin talo on vielä hiljainen. Ennen pienimmän pojan koulunalkua heräsimme vasta kahdeksalta, mutta nyt taksikuljetuksen ja pidemmän koulumatkan myötä aamumme ovat aikaisempia. Ennen kuin pojan aamutoimet alkavat, ehdin rauhassa tehdä omat aamutoimet ja keittää kahvin. Jos vaan ehdin, …

Mistä en enää stressaa nelikymppisenä äitinä

Neljäkymmentä täytettyäni huomasin hiljalleen minussa kehittyvän jotakin yllättävää. Stressi ei ole kadonnut elämästäni – mutta sen kohteet ja käsittelytapa vaihtuivat. Enää en jaksa käyttää energiaa asioihin, joihin ennen takerruin hampaat irvessä. Ehkä kyse on iästä, ehkä kokemuksesta, ehkä vain siitä, että elämä on opettanut valitsemaan taistelunsa vähän tarkemmin. Tässä asioita, joista en enää stressaa yli …

Näin lapsen pyörätuoli muutti arkeamme

7-vuotias erityislapsemme sai viime keväänä pyörätuolin. Ajatus oli hyvin käytännöllinen – pyörätuolista tulisi apu koulupäivien pidempiin siirtymiin, ulkoiluun ja tilanteisiin, joissa kävely tuettuna käy liian raskaaksi tai hitaaksi. Poikamme osaa kävellä, mutta vain tuetusti eli avustajan taluttamana tai jostain kiinni pitäen. Pyörätuolin ei ollut tarkoitus korvata kävelyä, vaan tukea arkea niissä kohdissa, joissa keho ja …

Tätä en kehtaa sanoa ääneen erityislapsiarjesta

On asioita, joita ei sanota ääneen. Ei siksi, etteivät ne olisi totta, vaan siksi, että ne tuntuvat vääriltä sanoa. Erityislapsiarjessa on paljon rakkautta, sitkeyttä, ylpeyttä ja iloa. Niistä on helppo puhua ja niitä jopa odotetaan. Voin kertoa miten pieni erityisemme saa meidät nauramaan ja hymyilemään sekä tuntemaan ainutlaatuista rakkautta joka päivä. Voin kehua sitä, miten …

Kotilomaa erityislapsiarjessa

Tälläistä arkemme on kotona lomaillessa, kun pienin lapsi on jo seitsemän vuotias – hän jolla on vaikea kehitysvamma ja paljon erityishaasteita. Kotoilun sijaan haaveilen usein lomien kynnyksellä matkailusta – että kaikista haasteista huolimatta me matkustaisimme jonnekin edes kotimaassa pitkästä aikaa, ja miten kaikki menisi rennosti ja levollisesti huolimatta siitä, että matkassamme kulkee nykyään myös pyörätuoli …

Stressittömät ja modernit jouluperinteet

Miten saavuttaa joulumieli ilman suorittamista? Joulu on monelle vuoden lempparijuhla ja yhtä monelle myös pisin to-do-lista. Kun pitäisi ehtiä leipoa, koristella, hankkia täydelliset lahjat, muistaa kaikki kummienkin lapset ja ehkä vielä luoda “taianomainen tunnelma”, niin joulumieli alkaa helposti muistuttaa enemmän suoritusta kuin rauhaa. Mutta entä jos joulu voisi olla jotain muuta? Kevyempää, rennompaa. Sellaista, jossa …

Kun joululahjatoiveita ei ole – mitä antaa perheelle lahjaksi?

Ensimmäistä kertaa elämässäni lapset eivät osaa toivoa mitään joululahjaksi. 14- ja 19-vuotiaat katsovat eivät osaa nimetä mitään toiveita ja pienin, jolla on erityisvaikeuksia, ei pysty sanomaan sanaakaan. Hiljaisuus on täynnä kysymystä: mitä ihmettä jouluksi oikein ostetaan? Vai voisiko ne rahat säästyä? Kun perheessä kaikki tekniset välineet – puhelimet, tietokoneet, pelikonsolit – ovat kunnossa, lahjojen keksiminen …