Lempeämpi tapa tehdä työtä, näkyä ja elää.
Parisuhde on joskus kuin vanha auto: vähän kolisee, välillä hajoaa, mutta kulkee silti, kun molemmat pitävät huolta siitä. Silti jotkut näyttävät ajavan sen lähes rallina – ovet paukkuvat, ääni kohoaa ja kohta ollaan taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse en taas en osaa kiukutella tai riidellä varsinkaan. En ainakaan sillä klassisella tavalla. Sohvapsykologia herätti …
En tarvitse naamaria – kahvi ja krooninen väsymys ajaa saman asian. Halloween on täällä taas, ja maailma tuntuu täyttyvän tekohämähäkeistä, kurpitsavaloista ja ihmisistä, jotka kerrankin vuodessa saavat luvan olla outoja. Itse olen siinä pisteessä, että en jaksa edes teeskennellä jaksavani. Naamio? Kiitos, mutta tumma silmänaluspaletti löytyy jo luonnostaan. Ehkä joskus nuorena halusinkin olla juhlissa keskellä …
Erityislapsen kanssa iltarutiinit ovat oma taiteenlajinsa. Niissä on rytmi, jota ei voi hoputtaa, ja järjestys, jota ei voi useinkaan rikkoa ilman seurauksia. Ne ovat yhtä aikaa meidän iltojen haaste ja paras turvasatama. Meidän illat eivät ala kynttilänvalosta tai rauhallisesta musiikista, vaan hepulista. Se tulee aina, ilman poikkeuksia. Joka ilta, joskus jo iltapalan jälkeen, joskus vasta …
Muistan yhä kirkkaasti sen ajatuksen, joka tuntui palaavan aina uudestaan ensimmäisten vuosien aikana kuopuksemme syntymästä: miksi juuri meille kävi näin? Ei katkerana kysymyksenä, vaan sellaisena hiljaisena hämmennyksenä, johon ei ole vastausta. Hetkellisinä lohduttomuuden tunteina, joista ei ollut ulospääsyä – vielä silloin. Kun kuvittelee odottavansa tervettä lasta, mielessä on miljoona kuvaa tulevasta – ja sitten yhtäkkiä …
Elämä ei pysähdy, vaikka kaikki ei mene niin kuin suunnitteli. Kun meistä tulee vanhempia, meillä on monenlaisia odotuksia. Me kuvittelemme ensiaskeleita, puheensorinaa, päiväkotiin lähtöjä ja uusia ystäviä. Kuvitelmissa elämä etenee tutulla polulla, sellaista tavallista reittiä, jota moni muu näyttää kulkevan. Mutta entä jos elämä päättääkin toisin? Meidän perheessämme se teki niin. Kaksplussan haastattelussa kerroin meidän …
Erityisen poikamme vanhempainillassa kävi ilmi jotakin, mitä en ollut osannut sanoa edes itselleni koskaan ääneen. Joku vanhemmista sanoi sen suoraan:koulu on meidän pelastus. Ei siksi, että haluaisimme lapsistamme eroon, vaan siksi, että silloin arki pysyy kasassa. Päivät kulkevat rytmissä, elämässä on ennakoitavuutta, ja me aikuiset saamme edes hetken hengittää. Kun kuulin sen lauseen jonkun muun …
Tänä aamuna olin yhtenä kysymysmerkkinä aiheen kanssa. Nuorin pojistamme oli juuri noin viikon flunssan kourissa kotona ja nyt kun hän palasi kouluun, ulkolämpömittari näytti aamulla nollaa astetta! Vilkaisu päivän sään ennusteeseen sanoi lämpötilan nousevan maksimissaan kymmeneen asteeseen, aurinko paistaa. Pitäisikö uskoa sääennustetta vai luottaa siihen, että päivällä pärjää kevyemmälläkin? ”Kyllä lapset pysyy lämpiminä, kun he …
Kehitysvammaisen lapsen vanhemman todellisuus? Luulen, että usein ulospäin meidän elämä näyttää aika tavalliselta. Käydään kaupassa, ulkoillaan, tehdään kotitöitä, töitä, suunnitellaan viikonloppua ja tulevaa. Saattaa jopa näyttää helpolta. Totuus on kuitenkin se, että arki kehitysvammaisen lapsen kanssa ei ole koskaan täysin tavallista – ja sen raskain puoli on usein näkymätöntä. Erityinen lapsemme on meille aurinko, ilo …
Lapsen ummetus on yksi niistä arjen haasteista, joita ei aina huomaa ulospäin, mutta jotka kuormittavat koko perhettä. Meidän perheessä tämä on ollut konkreettinen osa arkea jo monta vuotta, sillä nuorin poikamme on kärsinyt kroonisesti hitaasta vatsasta aina liittyen harvinaiseen diagnoosiinsa. Vaikka ruokavalio on ollut monipuolinen ja vatsaa on pyritty tukemaan monin keinoin, ummetus on ollut …
Mitä kehitysvammainen lapsi ajattelee, jos hän ei osaa puhua? Tätä pähkäilemme perheen kesken usein nykyään. Pojallamme on ikää jo 7 vuotta, mutta sanoja tai ymmärrettävää puhetta ei tule. Pienen ihmisen elämään on tuossa kohtaa jo mahtunut kuitenkin niin paljon kokemuksia, vuorovaikutusta ja elämää, niin pakkohan hänen on jotain ajatella! Ja kun täysin taidoton hän ei …
Lapsen suusta totuuden kuulee – sanotaan. Niinhän se taitaa tiettyyn ikään saakka mennä. Muistatko itse, miten helppoa oli lapsena sanoa kuten asiat ovat – kysyä suoraan tai todeta maailma sellaiseksi kuin se näyttäytyy? Muistan muutamia hetkiä omasta lapsuudestani, kun jokin sanomani on saanut läsnä olevan aikuisen pysähtymään, ehkä nolostumisesta tai sitten nauramaan kovasti. En muista …
Miten hirveästi jännitinkään meidän erityisen ihanan koulun alkua! Ihan kuin aikoinaan päiväkodin arkea aloitellessa, pelkäsin kaikenlaista turhaa. Oltiinhan me käyty jo keväällä tutustumassa tulevaan luokkaan ja avustajiin, mutta silti edessä oli paljon vielä tuntemattomia yksityiskohtia; miten poika viihtyy taksissa, entä onko häntä vastassa aina joku koululla.. Oppivatko avustajat ymmärtämään poikaamme, hänen eleitään ja ilmeitään kuten …