Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkia asioita elämässä ehkä pidät huomaamatta tavallaan itsestäänselvyyksinä? Sellaisia kaikenlaisia pieniä elämän ja arjen juttuja? Vesi, katto pään päällä, ruoka, lämpö, perusturva.. ne ovat helppoja itsestäänselvyyksiä Suomessa, vaikkakin oikeudesta niihin pitää osata itse pitää huolta, ja kaikki eivät valitettavasti osaa.
Kaikkihan sen tietää, ettei mikään ole lopulta itsestään selvää, kuten terveys, mutta voin tunnustaa että esimerkiksi aika monia lapsen kehityksen kulmakohtia olen pitänyt jotenkin itsestäänselvyyksinä, ennen kuin meille osui omalle kohdalle näitä erityishaasteita nuorimman kanssa.
Lapsen kehitys ja oppiminen eivät ole koskaan itsestäänselvyyksiä
Lapsen kehityksen alkuvaiheen pienet osaset kuten katsekontakti, hymyily, kääntyminen, ryömiminen ja tarttuminen tulevat kuin itsestään tavallisesti. Näiden asioiden esiin tuloa ja oppimista en ole edes kerennyt odottaa aiemmin isompien lasten kohdalla, mutta tilanne onkin ollut aivan toinen nuorimman kanssa.
En voi edes oikein sanoin kuvailla, millaista onnea sitä voi tuntea jostakin ihan pienen pienestä kehityksen harppauksesta, jota on odotettu ja toivottu tulevaksi yli vuoden(myöhässä) tai jopa kaksi. Se on niin erilainen tunne verrattuna ”tavalliseen” tilanteeseen jossa perusasiat opitaan lähes huomaamattakin. Se mieletön onni, kun saa hymyn ja lapsi katsoo silmiin kunnolla. Tai tarttuu vanhemman käteen oma-aloitteisesti. Melkein itken onnesta nykyään jokainen kerta, kun mennään eteenpäin kehityksessä, mutta se taitaa olla ihan normaalia!
Kun diagnoosia ei ole, kaikki on avoinna
Haasteelliseksi meillä tekee oman fiiliksen se, ettei tiedossa ole mitään ennustetta, josta tietäisi mitä lapsi tulee tai ei tule lopulta oppimaan, sillä hitaan kehityksen selittävää diagnoosia ei ole löydetty. Toisaalta tietämättömyys on hyvä, sillä kaikki on auki ja mahdollista. Mutta itsestäänselvyytenä ei mitään asioita voi enää pitää. Jokainen, pienikin edistysaskel on aina uusi ihme<3.
5 ajatuksia aiheesta “Erityisarjen ihmeitä – mikään ei ole elämässä lopulta itsestään selvää”