Skip to content

Heidi Halonen | Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä

Oma sektiokokemukseni

Pitkän harkinnan jäljeen päätin jakaa lyhyesti oman, erilaisen sektiokokemukseni, jotta tietoa etsivät ja mahdollista sektiopäätöstään miettivät äidit voivat ehkäpä löytää tämän ja viisastua aiheesta. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä kallistaa kuppia mihinkään suuntaan, mutta kertoa, että näinkin voi käydä.
Sektiopäätös vaatii aina paljon miettimistä, silloin kun se on valittavissa itse ja vaikka ei vaatisikaan niin ajateltavaa siinä riittää väkisinkin kaikkine pelkoineen ja jännityksineen. Itselleni tapahtui suunnitellussa sektiossa juuri se komplikaatio, jota en uskonut todellakaan kohdalle osuvan, ja jonka sivuutin aina silloin kun sivistin itseäni ennen leikkausta kaikella mitä VOISI tapahtua.

Sektio lapsen perätilan takia

Meille sektio tuli synnytystapana vaihtoehdoksi lapsen perätilan takia, emmekä halunneet lähteä yrityksiin kääntää lasta oikein päin. Ennen leikkausta, keväällä 2018 kävin läpi useamman kerran kaikki sektion haitat ja komplikaatiot mitä netistä sattui löytymään, ja pohdin tarkkaan, hyväksynkö kunkin riskin. Riskejä ovat mm. verenvuodot, tulehdukset ja leikkaushaavan ongelmat sekä pitkä toipuminen.

Olin hetken (vain pienen hetken) valmistautunut jopa yrittämään synnytystä perätilasta koska sitä suositeltiin ja lantion mitat olisivat sallineen sen, mutta riskit siinäkin olivat niin isot omassa vaakakupissani että en uskaltanutkaan lupautua siihen, ellei sitten tulisi supernopea syöksysynnytys jossa ei keretä muuten reagoimaan!

Vaan yhden mahdollisen asian sivuutin, siis sen että puudutus ei aina tehoa leikkauksissa. Tästä löytyi varsin vähän tietoa sekä kokemuksia tuolloin ja ajattelin, että kun olen saanut aiemmin jo kerran selkäydinpuudutuksen polvitähystyksessä, ja se on toiminut silloin täydellisesti niin eihän tuollaista nyt voi käydä. Varmaankin minkä tahansa leikkauksen kamalin mielikuva on se, että tuntisi kaiken mitä tehdään.

Miksi niin usein käy juuri se, mitä ei odota tapahtuvan?

Mutta kuinkas sitten kävikään. Sairaalassa tuntui heti alusta alkaen vähän siltä, että tänään ei kaikki mene putkeen. Osastolle piti saapua syömättä ja juomatta olleena jo aamu seitsemältä, mutta leikkaussaliin lähdettiin vasta kolmen jälkeen. Odotus oli piinaavaa, kun alkoi jo näyttää ensin siltä, että päivystyspotilaiden takia leikkaus siirtyy toiseen päivään. Ihan hullua muuten että tuollaisia siirtoja sattuu, ja varsinkin kun kyse on sektiosta!

Selkäydinpuudutuksen epäonnistuminen

Leikkaussalissa valmisteluiden jälkeen anestesialääkäri ei löytänyt heti selästä oikeaa kohtaa, mihin pistää, vaan joutui pistämään useampia kertoja. Jo se oli tuskaa. Mietin siinä pöydällä pikaisesti, että nooh, välillä näin käy ja eiköhän tämä tästä. Sitten sanottiin että kohta puudutus alkaa vaikuttamaan etkä tunne enää mitään alavartalossa. Kuitenkin kerran aiemmin tuon puudutuksen kokeneena odotin ihmeissäni, että milloin se vaikutus oikein alkaa ja ihmetytti, kun tunsin edelleen minuuttien kuluessa vatsan pesun ja muut toimet. Mukana oleva henkilöstö rauhoitteli ja kertoi, että kuuluukin tuntea kylmää (kun aluetta putsataan) ja paineen tunne on normaalia leikkauksen ajan, ja se voi myös tuntua epämiellyttävältä, mutta ei kipeältä.

Sitten viillettiin. Tunsin sen, koko pitkän viillon. Puudutus varmasti vähensi sitä viillon tunnetta, mutta se vihlaisi, piitkään. Sen jälkeen viillettiin lisää ja pian alkoi vatsan kaivelu. Tuntui kuin sisuskaluja olisi revitty irti vatsasta ja samaan aikaan lähtisi ilmat pihalle, enkä voinut sille mitään.
Kerroin että sattuu, mutta kesti aikansa ennen kuin pääsimme anestesialääkärin kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että on kyseessä oikea kunnon kipu eikä vain ”epämiellyttävä tunne”. Loppua kohden jo huusin kivusta ja paniikki alkoi häämöttää. Minulta kysyttiin, haluanko nukutuksen vai koitanko kestää siihen saakka kun lapsi on ulkona – päätin sitten kestää.

Loppu onkin sitten hämärän peitossa. Kun vauvamme syntyi, saimme nähdä hänet lyhyesti ja sitten sain nopeasti jotakin niin tehokasta kipulääkettä että muistikuvia ei ole leikkauksen loppuosasta enää. Luulin ensin jälkikäteen olleeni hereillä koko leikkauksen loppu ajan, mutta käytyämme miehen kanssa tapahtumia jälkikäteen läpi tajusin, että siinä vierähti melkein tunti ennen kuin olin itse heräämössä vauvan synnyttyä. Olin siis ollut jollain tavalla taju kankaalla. Onneksi mieleen jäi kuitenkin leikkauksen jälkeinen ensikohtaaminen ja imetysyritys heräämössä – vaikka se uninen muistikuva onkin.

Selkäydinpuudutus komplikaatiot ovat sektion riskejä

Selkäydinpuudutuksen epäonnistuminen on yksi monista leikkausten ja puudutusten riskeistä. Yleisempää lienee se, että puudutus loppuu kesken leikkauksen tai toimenpiteen. Joissain puudutustavoissa, kuten epiduraalissa, voidaan onneksi puudutetta lisätä kesken toimenpiteen. Kävin tapahtumat läpi myöhemmin ensin hoitajan, sitten sektiossa olleen anestesialääkärin kanssa. Selitystä sille ettei puudute toiminut, ei saatu. Valitsisin kaikesta tapahtuneesta huolimatta suunnitellun sektion uudelleenkin, mikäli tilanne sitä vaatisi – kuten lapsen perätila. Vaihtoehtona toki suositeltiin sitä alatiesynnytystä, mutta sen riskit olivat omassa puntarissani paljon isommat kuin leikkauksen.

Copyright Heidi Halonen

Kommentoi/lähetä viestiä jos olet kokenut saman! Olisi kiva kuulla vastaavista muiltakin.

Otsikkokuva: Unsplash


Lue myös

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •