Tiedätkö sen tunteen, kun luulet, että jokin vaiva tai taakka on oikeasti jäänyt taakse? Että nyt eletään uutta, kivutonta ja kevyttä aikakautta. Niin minäkin luulin. Sappikivileikkauksestani on reilu vuosi – ja olin ehtinyt jo kirjoittaa siitä ilosta ja keveydestäkin, siitä miten elämä ilman sappikiviä on kuin ensimmäinen kesäloman päivä.
Mutta kuinkas kävikään?
Elämä sappirakon poiston jälkeen – mitä kukaan ei kertonut minulle
Vähän reilun vuoden ajan elämä sappirakon poiston jälkeen oli juuri sitä mitä toivoin. Ei enää sitä polttavaa tunnetta kylkikaaren alla. Ei kipukohtauksia, jotka pysäyttää koko arjen ja saa pelkäämään kaikkia pahimpia skenaarioita siitä, mitä on meneillään. Ei pelkoa siitä, mitä tapahtuu jos syön vaikka vähän rasvaisempaa ruokaa tai (härreguud!) suklaata.
Kunnes eräänä päivänä…
Siinä istuin, täydessä työn touhussa virtaa täynnä pitkästä aikaa, mutta aamusta saakka sellainen outo jännityksen tunne oli pitänyt otteessaan – ihan kuin kehoni jännittäisi jotain tulevaa – paitsi ettei mitään ihmeellistä ollut tiedossa. Ajattelin että nyt on joku stressinpoikanen pakkautunut päälle kunnolla ja että ulkoilu ja lepäily sitten myöhemmin töiden jälkeen auttavat. Sitten tajusin ja muistin sen tunteen. Ei, ei voi olla. Mutta kyllä: kipu paheni, kiersi keskeltä rintaa selkään ja takaisin, ja teki hengittämisestä työlästä. Kipu kiertyi koko ylävatsan ympäri. Paniikkikohtaus? Hengenahdistus? Sydänjuttuja? Ei – tämä alkoi paikantua tuttuun kohtaan oikean kylkikaaren alle.
Sama vanha fiilis, mutta ilman sappirakkoa. Niin järkyttävä kipu, ettei mikään asento auttanut. Kipu, joka menisi pahimmista kokeneistani kivuista varmaan synnytyksen supistuksista seuraavaksi.
Mitä ihmettä – sappivaivat leikkauksen jälkeen?
Olen sitten googlaillut. En ole ainoa. “Sappivaivat sappirakon poiston jälkeen” tai “kipu oikealla kyljessä leikkauksen jälkeen” – nämä hakutermit ovat tuttuja monelle. Sappirakko on poissa, mutta kivut voivat silti palata. Syitä voi olla monia: haimatulehdus, maksatulehdus – sappiteiden ongelmat, ärtynyt suoli, tai ihan vaan se, että elimistö opettelee uutta rytmiä ilman yhtä varastoelintä.
On ärsyttävää, kun luulit jo saaneesi päätöksen – ja sitten tarina jatkuukin. Otin yhteyttä digiklinikkaan ja tarkan oirekuvauksen pohjalta todettiin että sappivaivojahan nämä, mutta ilman akuuttia hoidon tarvetta, koska kipulääke auttoi hiljalleen eikä tulehduksesta ollut merkkejä. Sain kuulla että varsinaista ”parantavaa hoitoa” ei ole olemassa, muuta kuin oikeasti pysyvät terveelliset elämäntavat. Oikealla ruokavaliolla olisi mahdollista ehkäistä sappinesteen paksuuntumista ja kivien muodostumista, tai ainakin yrittää. Sappikivethän eivät ole siis mikään vain sappirakon ongelma, vaan niitä voi muodostua edelleen siellä sappitiehyissä. Syitä voi olla monia; elämäntavat, lihominen, nopea laihtuminen, kolesteroli, ilmeisesti jotkin aineenvaihdunnan häiriötkin.. (Lisätietoa: Terveyskirjasto) Mikä on syy omiin vaivoihini – en tiedä. Olen ollut aina perusterve, mutta paino on jojoillut viime vuosina paljon.
Vertaistukea ja vähän huumoria
Tässä kohtaa pitää ottaa pieni hengähdys ja huumori käyttöön. Koska jos ei voi nauraa itselleen, niin mille sitten? Tiedätkö mikä on lohdullista? Se, että netti on täynnä samassa tilanteessa olevia. Ja ”sisällöntuotannon assarini” Chat GPT osasi listata minulle kaikki vaivaan liittyvät seikat, luoda muistilistat ja oikeanlaisen ruokavalion. Vaikka tämä ei ole lääketieteellinen teksti (en ole lääkäri, olen vain sapettunut), haluan sanoa tämän: Jos sinulla on outoja kipuja sappirakon leikkauksen jälkeen, älä jää yksin. Hae apua. Kysy lääkäriltä. Luota omaan kehoosi.
Elämä jatkuu – vähän varovaisemmin
Tällä hetkellä seuraan, kirjaan ylös, kokeilen kevyttä ruokavalioita, ja yritän kuunnella kehoani tarkemmin kuin ennen. Ehkä tästä tulee vielä hyvä. Tai ainakin siedettävä. Oikeastaan tuon päivän jälkeen päätin ja sanoin sen ääneenkin, että tähän loppui sitten oikeasti se huoletta syöminen, nimittäin rasvaisen ruoan nauttiminen silloin kun siltä tuntuu. Juuri ennen tätä uutta kipukohtausta olimme edellisiltana syöneet perheen kanssa oikein tuhdin annoksen uuniruokaa – ranskiksia, nakkeja, lihapullia – kaikkea herkkua. Ja sitä edeltävinä viikkoina taisi tälläisiä aterioita olla vähän enemmänkin. Mutta ei enää itselleni.
Mikä muuttuu nyt? Saamieni ohjeiden mukaan aterioita tulisi olla päivittäin monta, ja ne tulisi nauttia säännöllisesti. Ateriakoon tulisi olla pieni. Lisäksi tulisi jättää pois rasvaiset, paistetut ja käristetyt ruoat, tietyt kasvikset ja hedelmät ja suosia täysviljatuotteita – siis syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa. Olen jo ennen leikkaustani aikoinaan löytänyt aika hyvin ne ruoka-aineet, jotka oireita tekevät, joten ruokapaletin kokoaminen ei ole vaikeaa – haaste on vaan sen noudattaminen!
Nyt kevyttä linjaa on takana noin 2 viikkoa ilman suurempia haasteita, eikä kipuja tai pienimpiäkään tuntemuksia ei ole palannut. Ja olo on muutenkin kevyempi! Kyllä se tästä.. sanoin itselleni, että jos jääkaapissamme ei jatkossa ole hetkeen itselleni sopivaa ruokaa, niin sitten en syö. Piste. Ei enää tahallaan hankittuja ongelmia ja sitä järkyttävää kipua. Eikä sen pahimman eli haima- tai maksatulehduksen pelkokaan pahasta ole. On helpompi pitäytyä hyvissä tavoissa kun muistaa, miten pahaksi tilanne voi mennä lopulta.
Jos sinä olet siinä kohtaa, että elämä sappikivileikkauksen jälkeen ei menekään ihan kuten toivoit: et ole yksin. Jotkut onnekkaat saavat vain yhden tai muutaman sappikiven joista pääsee leikkauksella eroon lopullisesti, ja sitten on meitä muita, joilla vaiva on vähän haasteellisempi.. mutta kun itsestään pitää oikeasti huolta, on toivoa!
