Skip to content

Digiäidin elämää etätyön, kodin ja perheen pyörteissä

Koronarokotuksen pelko voitettu!

Tämä on nyt hieman provosoiva aihe, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin ajatuksiani. Minulla on siihen oikeus! Yhtäläinen oikeus kuin kellä tahansa mitä tahansa aiheesta somessa huutelevilla. Ihan ensimmäisenä haluan sanoa tästä kahtiajakoa luovasta aiheesta sen, etten painosta ketään tekemään mitään, ja itselleni on aivan sama mitä muut tekee. Jokainen tekee omat valintansa elämässä ja terveydessä, omat valintani ovat ne mistä haluan puhua, jos haluan.

Valitsin siis ottaa koronarokotteen, vaikka todella kauan olin ensin toista mieltä. Mitä pelkäsin ennen sitä? Pelkäsin, että rokote olisi liian nopeasti kehitetty ja testaamaton. Pelkäsin uutta rokotusteknologiaa. Pelkäsin uutisia joita rantautui ulkomailta rokotteen haitoista. Pelkäsin, että rokotteen teknologia tekee minusta mutantin. Ihan oikeasti. Tutustuin tiedejuttuihin siitä, miten rokote vie viestin ihmisen lihassoluun ja antaa ohjeen valmistaa piikkiproteiinia. Se kuulosti niin perinteiseltä tieteiskauhufilmin alulta, etten voisi tehdä sitä itselleni! Näin painajaista, että käteeni isketään hirveän paksu neula, josta tullut aine saa minut tainnoksiin.

Päätin että minuun ei korona iske pahana, kun pysyn suojassa jotenkin. En pelännyt niinkään edes lopulta enää koronaa, vaan pelkäsin rokotetta. Ihan jullua! Ja vielä lisäksi olen todella piikkikammoinen, joten pelkäsin piikkiäkin. Kun tämä ei ole ihan mikä tahansa piikki. Se on koronapiikki.

Suunnitelmat rajoituksista luopumisesta saivat ajatukset muuttumaan

Sitten alettiin rokottaa nuoria lapsiakin kouluissa, joka kauhistutti ensin. Kuului, että nuoret miehet olivat saaneet rokotteesta sydänvaivoja. Useat tutut ottivat rokotteen, eikä ilmennyt heti ainakaan mitään haittoja, tosin yhdelle nousi lievä kuume ja toinen sai lihaskipuja. Okei, ei muista rokotteista eroavia juttuja.

Uutisista alkoi tulla joka päivä viestiä siitä, että kohta täysrokotetut voivat elää normaalia elämää, ei ole enää rajoituksia. Se tietenkin alkoi hirvittää siinä mielessä, että itse tautia ei voi kohta enää välttää todennäköisesti millään. Rokote alkoi tuntua hyvältä jutulta ottaa. Vaikka se ei suojaa täysin tartunnalta, se suojaa suurella todennäköisyydellä vakavalta sairaudelta.

Meillä on kaksi alle 12-vuotiasta lasta, joita suojella koska heitä ei voi rokottaa. Mietin, että teen kaikkeni jotta he ovat turvassa, ja minimoin mahdollisuuteni saada vakava korona. Olen perusterve ja selvinnyt läpi elämän flunssista, enkä ole sairastanut mitään vakavaa. En voi silti luottaa täysin vain tähän astiseen hyvään terveyteen. Otan rokotteen.

Valeuutiset saavat aivot sekaisin

Lähdin vielä ennen ajan varausta rokotukseen tutkimaan tarkemmin ja syvältä kaikkea tietoa rokotuksesta. Tajusin aika pian, miten netti onkin pullollaan ihan soopaa valetietoa. Ja sitten ihmiset provosoituvat siitä, kun toiset somessa huutelevat yksittäisiä tietoja isommista kokonaisuuksista faktoina, ilman perusteluita. Ja toiset uskovat. Tämä on loputon oravanpyörä joka saa mukaan uusia ihmisiä koko ajan.

Vakuutuin itse omalla kohdallani siitä, että rokotuksen hyödyt ovat haittoja suuremmat. Uskallan sen tehdä, enkä valitse näin vain itseni takia vaan myös muiden.

Rokote jännitti ihan hulluna, ja tuli uniinkin

Niin hassulta kuin tämä nyt jälkikäteen kuulostaakin, jännitin ihan hulluna yhtä rokotetta. Yhden yön lähes valvoin miettien mitä aine minussa tekee. Onneksi pysyin kuitenkin päätöksessä ja sitten varattuna aikana istuin odottamassa omaa vuoroani tärisevänä ja valmiiksi ilmeisen kalpeana ja valvoneen näköisenä. Olin nähnyt taas painajaisia piikistä, joka saa aina jotain pelottavaa aikaan.

Rokottava nainen kysyi minulta suoraan, ennen kuin ehdin sanoa jännittäväni, ”Nukuitko yhtään yöllä?”. Mietin, näkyykö se minusta ulospäin, että EN nukkunut?! Ja pari sekuntia siitä, rokote oli jo annettu, enkä tuntenut mitään. Se ei edes nipistänyt. Hoitaja sanoi, ”ja niin olet edelleen elossa”.

Jäin istumaan hetkeksi kuten oli ohjeistettu, seuraamaan ettei mitään shokkitilaa tai vakavaa allergista reaktiota synny heti rokotteen annon jälkeen. Normaali menetelmä muissakin rokotteissa. Eräs mies kuului tokaisevan toiselle samassa tilassa ”Ai säkin tulit sitten ottamaan sen mikrosirun käsivarteen!”. Tajusin siinä, miten hassuja ne omat pelot olivatkaan olleet. Ja olin edelleen tajuissani, ja voin ihan normaalisti.

Tulevaisuutta ei voi kukaan ennustaa

Tai no, voihan sitä yrittää. Kovasti meille kaupataan nyt mielikuvaa ’normaalista elämästä’, vaikka eihän se tavallaan sitä tule kuitenkaan vielä olemaan. Voi olla, että rokotteet osoittautuvat kokonaan tehottomiksi ajan myötä. Voi olla että korona vaimenee ja häviää (tuskinpa vain). Voi olla, että kaikki rokotteen saaneet muuttuvat zombeiksi, kuten olemme perheen keskeen vitsailleet. Ei sitä voi tietää. Mutta ei tutkijat, lääkärit ja asiantuntijat puutaheinää suosittele, kyllä he ihan meidän tavallisten tallaajien asialla ovat!

Omasta rokotteestani on vasta 2 viikkoa, joten se toinen piikki on vielä edessä. Muutaman kommentin olenkin saanut, että katsotaan mitä sitten toisen piikin jälkeen. Näin se on nähtävä, silloin ne harmit varmaan iskevät, jos joskus. Mutta, en pelkää enää. Se on vain rokote.


Lue myös


Kuvat: Unsplash

Spread the love
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *